Puheita ja kirjoituksia

EU ei voi ulkoistaa turvallisuutta Natolle

julkaistu 15/6/2014 Aamulehti mielipide 23.6.2014

Olli Kivinen ottaa Helsingin Sanomissa (27.5) voimakkaasti kantaa Euroopan puolustukseen: sitä ei ole eikä tule nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Siitä puhuminenkin on hänen mielestään kansalaisten harhauttamista. Olen toista mieltä. Juuri nyt on keskusteltava ei vain Natosta vaan myös eurooppalaisesta vaihtoehdosta.

Naton alkuperäinen tehtävä oli pelkistettynä "keep the Americans in, the Russians out and the Germans down". Tavoite toteutui oivallisesti kylmän sodan aikana. Nyt tilanne on toinen. Saksalaiset ovat vallassa, Merkel on tällä hetkellä Euroopan kiistaton johtaja. Amerikkalaiset ovat kääntämässä katseensa Tyynellemerelle ja vaativat, että eurooppalaiset vastaavat omasta puolustuksestaan jatkossa. Venäläiset taas ovat sisällä, maan kaasu virtaa Euroopan suonissa, ja takaa sen että pysymme lämpiminä.

Syvistä taloudellisista sidoksista huolimatta Euroopan turvallisuudessa katseet kohdistuvat nyt ennen kaikkea Venäjään. Mutta mistä Suomen on haettava turvaa - Natosta vai Euroopasta?

EU:n turvatakuut eivät ole tällä hetkellä sotilaallisia, vaan poliittisia. Niiden merkitystä on mielestäni vähätelty. Tämä siitäkin huolimatta, että Euroopassa on ollut rauha 70 vuotta. Maat, joiden väliset taloudelliset riippuvuussuhteet ovat tiiviit, eivät sodi keskenään.

Venäjä on varoittanut Suomea liittymästä Natoon, silti Putin on huolestuneempi EU:sta, sen laajentumisesta ja asemasta maailmanpolitiikassa. Venäjää on ärsyttänyt myös EU:n tavoite vahvistaa maan kansalaisoikeuksia. Suoraa sodankäyntiä ei ole, mutta Venäjä propagoi EU:ta vastaan, ja on hakenut anti-eurooppalaisia liittolaisia muun muassa Ranskan Kansallisrintamasta. Turvallisuusuhkat ovat suurelta osin muuttuneet, ja näihin uusiin uhkiin ei löydy vastausta Natosta. Hyökkäystä EU:hun ei tule, mutta Venäjä voi merkittävästi sabotoida EU:n toimintaa.

Nato ei tuo suojaa, jos uudenlaiset uudet ei-aseelliset hyökkäykset kohdistuvat nimenomaan EU:iin. Naton vahvistaminen tilanteessa veisi voimavaroja eurooppalaIselta yhteistyöltä, josta kuitenkin on sovittu jo Lissabonin sopimuksesta. Valitettavasti yhteistyö ei ole kehittynyt.

Ukraina on kuitenkin osoittanut, että myös sotilaallisia uhkakuvia on lähialueillamme. On siis myös keskusteltava Euroopan sotilaallisista turvatakuista. Varsinkin nyt kun amerikkalaiset ovat jättämässä EurooppaN. Amerikkalaiset eivät enää aio maksaa 70 prosenttia Naton kustannuksista kuten tähän saakka, ja vaativat että kaikki Nato-maat käyttäisivät kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen.

Euroopan unionin 28 jäsenmaata eivät yhdessä suinkaan ole mikään sotilaallinen kääpiö tälläkään hetkellä, vaikka yhteistyön puute tekeekin siitä hampaattoman. Yhteensä 1,6 miljoonaa miestä on aseissa, mikä olisi periaatteessa maailman toiseksi suurin armeija Kiinan jälkeen. Yhteensä mailla on lähes 200 miljardin euron puolustusbudjetti, se on enemmän kuin Kiinan, Venäjän ja Japanin yhteensä.

Vahvoja perusteita yhteistyölle on. Tiivistämällä puolustusyhteistyötä EU-maat voisivat saada enemmän turvallisuutta vähemmällä rahalla. Ensin yhteisostoilla, sitten koordinoimalla voimavaroja ja vähitellen kehittämällä yhteistä johtojärjestelmää. Eurooppalaisesta armeijasta ei siis olisi kyse, sitä ei ole Natollakaan. Odottaessa Suomi voi kehittää puolustusyhteistyötä Naton ulkopuolelle jäävän Ruotsin kanssa.

Eurooppalaisen yhteistyön kehittäminen olisi EU:lle ja Suomelle viisaampi ratkaisu kuin turvallisuuden ulkoistaminen Natolle.


Tarja Cronberg
Turvallisuus- ja puolustusalivaliokunnan jäsen 2011-2014
Euroopan parlamentti

» Takaisin

» Sivun alkuun