Puheita ja kirjoituksia

Vappuna ei huudeta Natoa apuun

Vappu-puhe Kotkassa 1.5.2014

Euroopan unioni heräsi tänä keväänä rauhanunestaan. Rauhasta on toisen maailman sodan jälkeen tullut itsestäänselvyys, asia jonka eteen ei tarvitse juurikaan tehdä mitään. Unionin oma turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on keskittynyt ehkäisemään konflikteja Keski-Afrikan tasavallassa, merirosvojen toimintaa Somalian rannikolla ja rahoittamaan pakolaisleirejä Syyriassa. Yhteisen politiikan tavoitteena on ollut ehkäistä konflikteja ja vahvistaa kansainvälistä turvallisuutta. Nyt konflikti on lähellä ja EU on siinä osapuoli. Tätä konfliktia ei onnistuttu ehkäisemään. Näin siis vaikka työvälineitä siihen olisi ehkä ollutkin. Kun Ukrainan presidentti marraskuussa kieltäytyi allekirjoittamasta laajennettua vapaakauppasopimusta EU kanssa ja länsimieliset ukrainalaiset hermostuivat tästä, oli konflikti Venäjän kanssa tosiasia, kaikista kumppanuuspuheista huolimatta.

Me suomalaiset havahduimme kysymään niin itseltämme kuin toisiltamme, pitäisikö liittyä Natoon? Kylmän sodan loputtua Venäjä sotilaallisena uhkana oli jäänyt taka- alalle. Venäjästä tuli rajanaapuri rajojen avautuessa. Venäläisistä tuli ostosmatkailija, opiskelutoveri, aviopuoliso ja täällä Kotkassa ja lähiympäristössä myös naapuri. Uhkakuva ei täysin poistunut. Mutta nyt oli enemmän kyse kaoottisesta yhteiskunnasta, yllätyksistä, Venäjän demokratia kehityksestä. Syntyykö Venäjän sisällä rauhattomuutta, leviääkö Tsetsenian sota, terrorismi? Tänään tilanne on toinen. Venäjä on liittänyt vastoin kansainvälisiä sopimuksia maa- alueen Itseensä toisesta maasta. Venäjästä on jälleen tullut sotilaallinen uhka, erityisesti Baltian maissa, mutta myös monen meidän suomalaisen mielessä.

Kaoottisen Venäjän tilalla on meillä nyt rajan toisella puolella totalitäärinen Venäjä. Totalitäärinen valtio on aina naapurilleen uhka. Se on myös uhka omille kansalaisilleen. Sensuuri tiedotusvälineissä on palannut. Kansalaisjärjestöjen toiminta on ollut vaikeaa jo pitkään. Lännestä tulee venäläisten mielissä viholliskuva, nationalismi nousee ja monet haikailevat Neuvostoliiton aikoja. Venäjä on kuitenkin, kylmän sodan tilanteesta poiketen nyt markkinatalousmaa. Venäjä on myös riippuvainen kansainvälisistä investoinneista ja teknologiasta. Moskovan pörssi hyvä konsultti talouden tilaa arvioitaessa. Venäläiset eivät halua olla raaka-aineita vievä kehitysmaa, vaikka ovatkin sitä, mitä suuremmassa määrin. Keskiluokan lapset ovat saaneet koulutuksen lännessä.

Venäjä ei ole mielestäni sotilaallinen uhka Suomelle, eikä millekään muullekaan EU maalle. Miettisin kaksi kertaa ennen kuin näyttäisin vihreää valoa Nato jäsenyydelle. Sitä vastoin EU:n jäsenmaiden on otettava vastuu yhteisestä turvallisuudesta ja lisättävä aktiivista puolustusyhteistyötä. USA on vetäytymässä Euroopasta ja jo nyt patistelee EU maita maksaman oman puolustuksensa. Tällöin on ratkaisevaa että EU ottaa vakavasti Lissabonin sopimuksen pykälät yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja sen tuloksena yhteisestä turvallisuus ja puolustuspolitiikasta. Ukraina on tässä nyt voimakas vauhdittaja. EU yhteinen politiikka ei kehity hetkessä, mutta suunnan tulee olla selvä. Sitä odotellessa puolustusunioni Ruotsin kanssa on hyvää kriisien ennaltaehkäisyä. Samoin pohjoismainen puolustusyhteistyö.

Turvallisuuspolitiikan lisäksi Ukrainan tilanne on nostanut esiin pakotteet. Suomen kannalta on erittäin hankalaa jos EU hyväksyy yleisiä talouspakotteita Venäjää vastaan. Toistaiseksi on hyväksytty vain henkilöpakotteita, johtavien henkilöiden matkoja rajoitetaan, Euroopassa olevaa omaisuutta rajoitetaan. Henkilöpakotteet eivät suoranaisesti vaikuta Suomen talouteen vaikka Hartwall Arenan omistajat ovatkin pakotteiden kohteena.

Toisin on yleisten talouspakotteiden kanssa. Jos ne tulevat kohdistumaan öljy- ja kaasuostoihin vaikeutuu Suomen energiahuolto. Jos rahojensiirtojärjestelmään eivät suomalaiset vientiyritykset pysty vientiin, eivätkä Venäjällä toimivat suomalaisyritykset pysty kotouttamaan rahoja Venäjältä. Myös opiskelun rahoitus vaikeutuu, eikä Kotkassa asuva tytär voi lähettää rahaa äidilleen Pietariin. Aivan toinen kysymys on vaikuttavatko nämä pakotteet Venäjän politiikkaan. Muuttavatko he suunnitelmiaan itä Ukrainan suhteen? En usko. Päinvastoin Venäjä on uhannut vastapakotteilla. Suomeen ei ehkä tule enää puuta, ruokaa ei enää osteta Valiolta. Itä- Suomen taloudelle ja työllisyydelle tilanne on täynnä uhkia.

Seurauksista on jo näyttöä. Ostosmatkailu on vähentynyt. Tähän on osasyynä ruplan kurssi, mutta myös tilanteen synnyttämät viholliskuvat. Kun suhteet ovat huonot, myös kanssakäyminen hiipuu. Vaivoin rakennettu raja- alueyhteistyö voi kokea äkkinäisen lopun. Jo nyt EU:n edustusto Moskovassa on lopettanut kaiken yhteistyön, projektit seisovat. Ainoastaan raportteja tilanteen kehittymisestä kirjoitellaan. Tällä hetkellä vallitsee uhkailun ja odotuksen tila. Onneksi maanantina ei vielä hyväksytty tämän kaltaisia pakotteita vaan lisättiin vain henkilöpakotteita.

Lopuksi: En usko valtioiden eristämiseen, siis ei myöskään Venäjän, vaikka vastaankin yleensä kieltävästi kysymykseen siitä pitäisikö kauppaa harjoittaa maiden kanssa jotka rikkovat ihmisoikeuksia. En usko sotaan vaikka jo puhutaankin sekä Ukrainan sisällissodasta että kylmästä sodasta. Sota ei ole kenenkään etu, vaikka reviireistä käydäänkin taistelua. Jonkinlainen liittovaltio ratkaisu on edessä, Krimin konflikti jää nk. jäätyneeksi konfliktiksi. EU joutuu rahoittaman Ukrainan taloutta yhdessä Valuuttarahaston ja USA: n kanssa. Kuinka paljon, sitä voimme vain arvailla. Jäljelle jäävät haaste Euroopan turvallisuudelle ja uusille puolustuspoliittisille ratkaisuille. Kaikista vaihtoehdoista on keskusteltava.

Erityisesti energiaturvallisuus nousee. Meille vihreille se on hyvä. EU:ssa on keskusteltu siitä tuleeko uusiutuvalle energialle sopia myös sitova tavoite vuoteen 2030 mennessä. Nyt se varmasti tulee. On arvioitu että jos näin toimitaan niin 30 % sitovalla tavoitteella työpaikkojen määrä lisääntyisi noin 570 000 . Jos Ukrainan kriisin takia tavoitetta siitäkin nostetaan, olisi työpaikkojen määrä suurempi. Suomessa olemme energia omavaraisia vain n 30 % joten edessä tiukka vääntö, mutta myös työn lisääntyminen metsäenergian, biokaasun ja tuulienergian tuotannossa. Näin vappuna toivotamme uudet työpaikat lämpimästi tervetulleiksi.

Englanninkielessä vappu on May Day, sana joka on samalla kansainvälinen avunhuuto. Suomalaisille vappu on kevään merkki, työn päivä ja ylioppilaiden juhla. Meillä vappuna ei vielä huudeta Natoa apuun. Vappu on yhteistyön ja työn päivä.

» Takaisin

» Sivun alkuun