Puheita ja kirjoituksia

Sosiaaliturva kuuluu myös taiteilijoille

Helsingin Sanomat 27.11.2013

On­ko tai­tei­li­ja työn­te­ki­jä vai yrit­tä­jä? Ky­sy­mys on vai­kea, kos­ka tai­tei­li­ja ei ole yleen­sä kum­pi­kaan. Mo­ni luo­vil­la aloil­la työs­ken­te­le­vä ei it­se­kään tie­dä, mit­kä työ­elä­män pe­li­sään­nöt kos­ke­vat hän­tä.

Tai­tei­li­ja ei ole yrit­tä­jä. Tu­lo­ja haa­li­taan tai­teen li­säk­si esi­mer­kik­si opet­ta­mi­ses­ta tai mis­tä kul­loin­kin. Tu­lot ovat usein myös pie­niä, ei­kä ra­haa ole yrit­tä­jä­eläk­keen mak­suun. Tai­tei­li­jal­la ei ole yleen­sä työ­nan­ta­jaa­kaan, jo­ka vas­tai­si si­vu­ku­luis­ta. Tai­tei­li­ja ei ole myös­kään ke­nen­kään työn­te­ki­jä.

Mut­ta tai­tei­li­jat ei­vät ole yk­sin eri­koi­ses­sa roo­lis­sa. Esi­mer­kik­si maan­vil­je­li­jöil­le on luo­tu oma elä­ke­va­kuu­tuk­sen­sa. Myös ur­hei­li­joil­la on oma työe­lä­ke­la­kin­sa.

Päät­tä­jien rat­kai­su tai­tei­li­joi­den ase­maan on ol­lut ni­mit­tää ko­mi­teoi­ta ja työ­ryh­miä se­kä ti­la­ta sel­vi­tyk­siä. So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön ni­mit­tä­mä työ­ryh­mä an­toi eh­do­tuk­sen­sa syys­kuun lo­pus­sa.

It­se luo­vu­tin vuon­na 2009 ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riöl­le sel­vi­tyk­sen tai­tei­li­joi­den toi­meen­tu­los­ta. Eh­do­tin tuol­loin, et­tä työ­lain­sää­dän­töön luo­daan sel­väs­ti uu­si ryh­mä: it­sen­sä työl­lis­tä­jät. Hei­tä kos­ki­si­vat omat sään­nöt. Toi­nen mah­dol­li­suus oli­si ol­lut laa­jen­taa maan­vil­je­li­jöi­den myel-va­kuu­tus kat­ta­maan tai­tei­li­jat. Mo­lem­mat toi­min­not­han ovat yh­teis­kun­nan kan­nal­ta tär­kei­tä ei­vät­kä vas­taa yrit­tä­jän ti­lan­net­ta. Myel-va­kuu­tuk­sen mak­sut ovat pie­nem­mät kuin yrit­tä­jil­lä.

Kum­paa­kaan eh­do­tus­ta ei vie­ty eteen­päin. Aiem­min työ­mi­nis­te­ri­nä ol­les­sa­ni myel-va­kuu­tus it­se asias­sa jo laa­jen­net­tiin kos­ke­maan tie­teen ja tai­teen apu­ra­han­saa­jia. Rat­kai­su ei siis oli­si ol­lut poik­keuk­sel­li­nen. Oli­si luon­te­vaa, jos myös muu tai­teel­li­nen työ siir­tyi­si mye­lin pii­riin. Siel­lä mak­sut ovat yrit­tä­jien ta­soa edul­li­sem­mat, ja jär­jes­tel­mä on jo ole­mas­sa maan­vil­je­li­jöil­le.

Uu­si työ­ryh­mä ei vie näi­tä aja­tuk­sia eteen­päin. Päin­vas­toin va­paa tai­teel­li­nen työ mää­ri­tel­lään palk­ka­työk­si, ja ti­laa­jas­ta tu­lee työ­nan­ta­ja. Ti­laa­jan ase­ma mo­ni­mut­kais­tuu, jos hä­net tul­ki­taan työ­nan­ta­jak­si. Ti­lauk­set voi­vat tä­män seu­rauk­se­na vä­hen­tyä ja tai­tei­li­jan toi­meen­tu­lo en­ti­ses­tään hei­ken­tyä.

Es­tee­nä on­gel­man rat­kai­se­mi­sek­si tun­tuu ole­van jon­kin­lai­nen pel­ko sii­tä, et­tä tai­tei­li­joi­ta suo­sit­tai­siin. Tai­de näh­dään jo­ko yh­teis­kun­nan hy­vä­osais­ten har­ras­tee­na tai toi­saal­ta vas­tuut­to­mien bo­hee­mien elä­män­ta­pa­va­lin­ta­na. Nä­mä kä­si­tyk­set ovat kau­ka­na oi­kei­den tai­tei­li­joi­den ar­jes­ta.

So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön työ­ryh­mä­kin kyl­lä tun­nus­taa, et­tä maa­ta­lous­yrit­tä­jiä koh­del­laan eri ta­val­la. Myös ur­hei­li­joi­den ase­ma on huo­mioi­tu. Sil­ti on­gel­maa ei ha­lu­ta rat­kais­ta, et­tei syn­ny ku­vaa tai­tei­li­joi­den suo­si­mi­ses­ta.

Tai­teen tär­key­des­tä ja luo­vuu­des­ta kyl­lä so­pii pu­hua. Luo­va ta­lous ei kui­ten­kaan syn­ny il­man te­ki­jöi­tä. Toi­meen­tu­lo, so­siaa­li­tur­va ja elä­ke kuu­lu­vat myös luo­van työn te­ki­jöil­le.

Jos Suo­mi ha­luaa siir­tyä luo­vaan ta­lou­teen, tai­tei­li­joi­den toi­meen­tu­loon on saa­ta­va rat­kai­su. On po­liit­ti­nen va­lin­ta jät­tää asia hoi­ta­mat­ta. Tai­det­ta pi­tää ja kan­nat­taa suo­sia. On kum­mal­lis­ta, et­tei us­kal­lus­ta täl­le ole. Ky­se on sa­mal­la kult­tuu­rim­me ja kie­lem­me tu­ke­mi­ses­ta.

Tar­ja Cron­berg
Eu­roo­pan par­la­men­tin jä­sen (vihr)




On­ko tai­tei­li­ja työn­te­ki­jä vai yrit­tä­jä? Ky­sy­mys on vai­kea, kos­ka tai­tei­li­ja ei ole yleen­sä kum­pi­kaan. Mo­ni luo­vil­la aloil­la työs­ken­te­le­vä ei it­se­kään tie­dä, mit­kä työ­elä­män pe­li­sään­nöt kos­ke­vat hän­tä.

Tai­tei­li­ja ei ole yrit­tä­jä. Tu­lo­ja haa­li­taan tai­teen li­säk­si esi­mer­kik­si opet­ta­mi­ses­ta tai mis­tä kul­loin­kin. Tu­lot ovat usein myös pie­niä, ei­kä ra­haa ole yrit­tä­jä­eläk­keen mak­suun. Tai­tei­li­jal­la ei ole yleen­sä työ­nan­ta­jaa­kaan, jo­ka vas­tai­si si­vu­ku­luis­ta. Tai­tei­li­ja ei ole myös­kään ke­nen­kään työn­te­ki­jä.

Mut­ta tai­tei­li­jat ei­vät ole yk­sin eri­koi­ses­sa roo­lis­sa. Esi­mer­kik­si maan­vil­je­li­jöil­le on luo­tu oma elä­ke­va­kuu­tuk­sen­sa. Myös ur­hei­li­joil­la on oma työe­lä­ke­la­kin­sa.

Päät­tä­jien rat­kai­su tai­tei­li­joi­den ase­maan on ol­lut ni­mit­tää ko­mi­teoi­ta ja työ­ryh­miä se­kä ti­la­ta sel­vi­tyk­siä. So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön ni­mit­tä­mä työ­ryh­mä an­toi eh­do­tuk­sen­sa syys­kuun lo­pus­sa.

It­se luo­vu­tin vuon­na 2009 ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riöl­le sel­vi­tyk­sen tai­tei­li­joi­den toi­meen­tu­los­ta. Eh­do­tin tuol­loin, et­tä työ­lain­sää­dän­töön luo­daan sel­väs­ti uu­si ryh­mä: it­sen­sä työl­lis­tä­jät. Hei­tä kos­ki­si­vat omat sään­nöt. Toi­nen mah­dol­li­suus oli­si ol­lut laa­jen­taa maan­vil­je­li­jöi­den myel-va­kuu­tus kat­ta­maan tai­tei­li­jat. Mo­lem­mat toi­min­not­han ovat yh­teis­kun­nan kan­nal­ta tär­kei­tä ei­vät­kä vas­taa yrit­tä­jän ti­lan­net­ta. Myel-va­kuu­tuk­sen mak­sut ovat pie­nem­mät kuin yrit­tä­jil­lä.

Kum­paa­kaan eh­do­tus­ta ei vie­ty eteen­päin. Aiem­min työ­mi­nis­te­ri­nä ol­les­sa­ni myel-va­kuu­tus it­se asias­sa jo laa­jen­net­tiin kos­ke­maan tie­teen ja tai­teen apu­ra­han­saa­jia. Rat­kai­su ei siis oli­si ol­lut poik­keuk­sel­li­nen. Oli­si luon­te­vaa, jos myös muu tai­teel­li­nen työ siir­tyi­si mye­lin pii­riin. Siel­lä mak­sut ovat yrit­tä­jien ta­soa edul­li­sem­mat, ja jär­jes­tel­mä on jo ole­mas­sa maan­vil­je­li­jöil­le.

Uu­si työ­ryh­mä ei vie näi­tä aja­tuk­sia eteen­päin. Päin­vas­toin va­paa tai­teel­li­nen työ mää­ri­tel­lään palk­ka­työk­si, ja ti­laa­jas­ta tu­lee työ­nan­ta­ja. Ti­laa­jan ase­ma mo­ni­mut­kais­tuu, jos hä­net tul­ki­taan työ­nan­ta­jak­si. Ti­lauk­set voi­vat tä­män seu­rauk­se­na vä­hen­tyä ja tai­tei­li­jan toi­meen­tu­lo en­ti­ses­tään hei­ken­tyä.

Es­tee­nä on­gel­man rat­kai­se­mi­sek­si tun­tuu ole­van jon­kin­lai­nen pel­ko sii­tä, et­tä tai­tei­li­joi­ta suo­sit­tai­siin. Tai­de näh­dään jo­ko yh­teis­kun­nan hy­vä­osais­ten har­ras­tee­na tai toi­saal­ta vas­tuut­to­mien bo­hee­mien elä­män­ta­pa­va­lin­ta­na. Nä­mä kä­si­tyk­set ovat kau­ka­na oi­kei­den tai­tei­li­joi­den ar­jes­ta.

So­siaa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön työ­ryh­mä­kin kyl­lä tun­nus­taa, et­tä maa­ta­lous­yrit­tä­jiä koh­del­laan eri ta­val­la. Myös ur­hei­li­joi­den ase­ma on huo­mioi­tu. Sil­ti on­gel­maa ei ha­lu­ta rat­kais­ta, et­tei syn­ny ku­vaa tai­tei­li­joi­den suo­si­mi­ses­ta.

Tai­teen tär­key­des­tä ja luo­vuu­des­ta kyl­lä so­pii pu­hua. Luo­va ta­lous ei kui­ten­kaan syn­ny il­man te­ki­jöi­tä. Toi­meen­tu­lo, so­siaa­li­tur­va ja elä­ke kuu­lu­vat myös luo­van työn te­ki­jöil­le.

Jos Suo­mi ha­luaa siir­tyä luo­vaan ta­lou­teen, tai­tei­li­joi­den toi­meen­tu­loon on saa­ta­va rat­kai­su. On po­liit­ti­nen va­lin­ta jät­tää asia hoi­ta­mat­ta. Tai­det­ta pi­tää ja kan­nat­taa suo­sia. On kum­mal­lis­ta, et­tei us­kal­lus­ta täl­le ole. Ky­se on sa­mal­la kult­tuu­rim­me ja kie­lem­me tu­ke­mi­ses­ta.

» Takaisin

» Sivun alkuun