Puheita ja kirjoituksia

Taiteilijat ilman turvaa

Voima-lehti 11.11.2013

Onko taiteilija työntekijä vai yrittäjä? Useimmat meistä vastaisivat, että taiteilija ei oikeastaan ole kumpikaan. Moni luovilla aloilla työskentelevä ei tiedä, mitkä työelämän pelisäännöt häntä koskevat.

Itsensä työllistäjät aiheuttavat päänvaivaa myös päättäjille. Erityisesti taiteilijat ovat väliinputoajia. Tulot ovat pirstaleisia, niitä haalitaan taiteen lisäksi esimerkiksi opettamisesta tai mistä kulloinkin. Tulot ovat myös pieniä, eikä rahaa ole yrittäjäeläkkeen maksuun. Mutta ei ole työnantajaakaan, joka sivukuluista vastaisi.

Yhteiskunnan vastausta on mietitty vuosikymmenet erilaisissa komiteoissa ilman tulosta. Viimeksi STM:n työryhmä antoi ehdotuksensa syyskuun lopussa. Olen itsekin päässyt työhön mukaan, vuonna 2009 tein selvityksen opetus- ja kulttuuriministeriölle taiteilijoiden toimeentulosta.

Ehdotin, että työlainsäädäntöön luodaan selkeästi yksi uusi ryhmä: itsensä työllistäjät. Heitä koskisivat omat säännöt. Epätyypillisten työsuhteiden ollessa pikemminkin sääntö kuin poikkeus tarvitaan uutta ajattelua. Esimerkiksi Saksassa taiteilijoille on oma sosiaaliturvarahasto, joka kattaa työttömyys-, sairaus ja eläkevakuutuksen. Taiteilija tai toimittaja maksaa kassan maksuista puolet, toisen puolikkaan kustantavat valtio ja työn tilaajat.

Ollessani työministerinä saimme ratkaisun apurahansaajien sosiaaliturvaan. Apurahan aikana heidät vakuutettiin maatalousyrittäjien MYEL-vakuutuksessa. Ehdotukseni olisi että myös muu taiteellinen työ siirtyisi MYELin piiriin. Maksut ovat yrittäjien tasoa edullisemmat, ja järjestelmä on jo olemassa maanviljelijöille.

Uusi työryhmä ei vie näitä ajatuksia eteenpäin. Päinvastoin vapaa taiteellinen työ määritellään palkkatyöksi ja tilaajasta tulee työnantaja. Tässä näkyy SAK:n kädenjälki. Tilaajan asema monimutkaistuu, jos hänet tulkitaan työnantajaksi. Tilaukset voivat tämän seurauksena vähentyä.

Aikaisemmissa selvityksissä on haluttu pitää taiteilijat yrittäjäeläkkeen maksajina. Kumpikaan vaihtoehto ei toimi.

Jos itsensä työllistäjille ei haluta luoda uutta ratkaisua, tulisi taiteellinen työ edes rinnastaa apurahansaajiin, että edes sosiaaliturva olisi järjestyksessä. Pelkona kuitenkin on, että yhdenvertaisuus vaarantuu. Työryhmä kyllä tunnustaa, että maatalousyrittäjiä jo kohdellaan eri tavalla. Myös urheilijoiden erityiset vaateet on huomioitu.

Mielestäni tämä todistaa ennen kaikkea taiteellisen työn marginalisointia maassamme. Jos Suomi kuitenkin tulevaisuudessa haluaa siirtyä luovaan talouteen, on sosiaaliturvan ja eläkkeen oltava myös taiteilijoiden ulottuvilla.

» Takaisin

» Sivun alkuun