Puheita ja kirjoituksia

EU:n Venäjän-politiikka voisi olla järkevämpää.

HS, Vieraskynä 9.9.2013

Euroopan unionin ja Venäjän suhteet ovat viileimmät sitten kylmän sodan.

Äänekkään moralisoinnin ja korkean tason lausuntojen sijaan EU:n kannattaisi luoda suhteita venäläiseen kansalaisyhteiskuntaan.


Euroopan unionin kannattaisi lopettaa Venäjälle saarnaaminen ja käyttää viisaasti niitä keinoja, joilla vielä on vaikutusvaltaa: viisumipolitiikkaa ja julkisuusdiplomatiaa. Vähemmän äänekäs mutta älykäs Venäjän-politiikka voisi olla huomattavasti nykyistä tehokkaampaa.

Venäjällä on totta kai omia intressejään ja vaatimuksiaan viisumikäytäntöjen suhteen, eikä EU:n suinkaan tarvitse suoraan myöntyä niihin. Sen sijaan unioni voisi olla viisumipolitiikassaan hieman luovempi.

Viisumivapaus venäläisille virkamiehille ei ole kovin luova ratkaisu, mutta viiden vuoden viisumin myöntäminen venäläisille opiskelijoille, journalisteille ja kansalaisyhteiskunnan edustajille olisi. Se olisi kaiken lisäksi helppo ratkaisu, koska kahdenvälistä sopimista Venäjän kanssa ei tarvita. Riittää, että EU-tasolla löytyy yksimielisyys.

Viisumivapaus EU:n kanssa on Venäjälle tärkeä päämäärä. Moskovassa on asetettu tavoitteeksi täydellinen viisumivapaus ennen Sotsin vuoden 2014 olympialaisia. Jo ennen tätä Venäjä haluaa viisumivapauden niille viranomaisilleen, joilla on erityinen virkapassi.

Samaan aikaan Venäjä kuitenkin vaatii kaikkia ilmatilaansa käyttäviä eurooppalaisia lentoyhtiöitä luovuttamaan matkustajiensa henkilötiedot. Laki tästä on Kremlissä jo hyväksytty, mutta sen voimaan saattamista on siirretty – tällä haavaa kuluvan vuoden loppuun –, koska neuvottelut matkustajatietojen luovuttamisesta EU:n kanssa ovat kesken.

Vuonna 2004 presidentti Putin ja EU-komission puheenjohtaja José Manuel Barroso rakensivat EU–Venäjä-kumppanuutta, joka perustui yhteisiin etuihin ja arvoihin. Putin ja Barroso ovat edelleen viroissaan, mutta EU:n ja Venäjän suhde näyttää hyvin erilaiselta kuin lähes vuosikymmen sitten.

Euroopan unionin ja Venäjän suhteet ovat viileimmät sitten kylmän sodan. Enää ei puhuta yhteisistä arvoista. Yhteistyö on kaikilla osa-alueilla jäänyt vähäiseksi, etenkin tärkeillä painopistealueilla energiakaupassa ja viisumivapaudessa.

EU tarvitseekin Venäjän-politiikalleen kipeästi uuden suunnan, joka vastaa paremmin suhteen nykytilaa. Vanhentuneen strategisen kumppanuuden sijaan unionin tulisi omaksua uudenlainen lähestymistapa: vähemmän äänekäs, mutta älykäs. Se vaatii totutuista tavoista luopumista.

Huolestuneiden ja moralisoivien viestien lähettäminen Moskovan suuntaan on aina ollut osa EU:n Venäjän-politiikkaa. Tällainen tyyli saattoi toimia vielä 1990-luvulla, mutta se ei toimi enää. Venäjällä tunnistetaan hyvin EU:lta tulevien viestien sävy ja sisältö – ja reagoidaan niihin olankohautuksella.

EU:n kannattaakin pidättäytyä kuuluvista mutta tyhjistä lausunnoistaan, jotka kohdistuvat Venäjän sisäiseen kehitykseen. Sen sijaan EU voisi hyvin lisätä julkisuusdiplomatiaansa Venäjällä.

Brysselin ja myös yksittäisten jäsenmaiden yhteistyö Venäjän kansalaisyhteiskunnan, nuorten ja opiskelijoiden – eikä vain viranomaisten ja yritysten – kanssa on osa älykästä toimintakulttuuria.

Erilaisia EU:n yhteistyöohjelmia ei ole kovin laajasti markkinoitu venäläisten keskuudessa eikä etenkään Venäjän syrjäseuduilla. Esimerkiksi Erasmus-ohjelma on tuttu kaikille eurooppalaisille opiskelijoille, mutta vain harva venäläinen opiskelija tietää, että myös heillä on mahdollisuus opiskella Euroopassa Erasmus Mundus -ohjelmassa.

EU:n Moskovan-edustuston ja jäsenmaiden suurlähetystöjen on mahdollista huolehtia paremmin siitä, että EU-tietoutta leviää Venäjällä myös kansalaisten keskuuteen. Tiedon välittäminen ja olemassa olevien mahdollisuuksien markkinoiminen vahvistaa EU:n brändiä Venäjällä ja vie samalla EU:n ja Venäjän suhteita toivon mukaan uuteen suuntaan.

Älykäs mutta vähemmän äänekäs politiikka ei siis tarkoita ongelmien kieltämistä tai kätkemistä. Se tarkoittaa vain vähemmän korkean tason huolestuneita kannanottoja Venäjän sisäisiin asioihin ja enemmän keskittymistä käytännön työhön sekä venäläisen kansalaisyhteiskunnan tavoittamiseen.

» Takaisin

» Sivun alkuun