Puheita ja kirjoituksia

Valtio, näin löydät luovuuden

Aamulehti 15.5.2013

Mikä yhdistää Sote-uudistusta, talouskasvun tavoittelua kriisiaikana sekä nuorisotyöttömyyttä?

Kaikkiin näihin valtio on yhdessä elinkeinoelämän kanssa vaatinut luovia ratkaisuja. Työ- ja elinkeinoministeriö sekä opetusministeriö ehtivät syksyllä julkaista 60-sivuisen linjauksen luovan talouden edistämiseksi.

Tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Ongelma on se, että vaihtoehtoisten ajatusten tukahduttaminen on pitkään ollut suomalaisen kulttuurin kiinteä osa. Lähes alalta kuin alalta voidaan löytää esimerkkejä.

Metsäteollisuudessa puun vaihtoehtoista käyttöä on yritetty estää jo vuosikymmenten ajan, jotta teollisuudelle riittäisi halpaa raaka-ainetta.

Luomu leimattiin aikanaan ideologiseksi ja siitä kiinnostuneet risuparroiksi, eikä luomu vieläkään ole tästä painolastista kokonaan vapautunut. Lopputuloksena Suomi ei pysty tuottamaan kaikkea sitä luomuruokaa, jota kuluttajat haluavat nyt ostaa.

Yhteisöasuminen ei vieläkään ole mahdollista kaikille, jotka olisivat siitä kiinnostuneita. Esimerkiksi kalliille senioriasunnoille ei juuri ole olemassa vaihtoehtoista yhteisöasumisen muotoa. Vasta aivan viime vuosina on herätty siihen, että yhteisöasuminen voisi parantaa erityisesti ikäihmisten elämänlaatua.

Luovuutta tukevaa ilmapiiriä ei synnytetä pelkästään vaatimalla luovia ratkaisuja. Luovuutta ei voi edes ostaa rahalla tai verohelpotuksilla – vaikka joskus näistä voikin olla apua. Luovuus on kiinni asenteista ja yhteiskunnan yleisestä ilmapiiristä. Tämän toivat esiin myös Demos Helsinki ja CIMO huhtikuussa julkaistussa kiinnostavassa raportissaan. Heidän mukaansa työelämässä on valtavasti piilotettua osaamista, niin sanottu utelias luokka, joka on kiinnostunut laajasti maailman tapahtumista. Tämä osaaminen pitäisi vain saada käyttöön.

Itse tutkin luovuuden esteitä Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisussa viime loppuvuodesta. Kävi selväksi, että luovuuden sekä siihen johtavan uteliaisuuden edestä on poistettava konkreettisia esteitä ja hidasteita ennen kuin voidaan odottaa uusia, Suomen talouden pelastavia innovaatioita.

Alkuun päästäisiin esimerkiksi näin:

1. Koneisto avoimemmaksi. Suomessa virkamiehet valitsevat luovuuden portinvartijoina ne ideat, jotka saavat yritystukea tai tutkimusrahoja. Vastaavana virkamiehenä on helpompi tukea tuttua ja turvallista ajatusta kuin päättää riskillä rahoittaa jotain aivan uutta. Tästä on esimerkkejä varsin korkeiltakin tahoilta. Samasta syystä toimialojen ja -elinten väliset tilat jäävät huomiotta. Esimerkiksi ministeriöissä mennään samaa uomaa turvallisesti eikä pyritä tarttumaan niihin ideoihin, jotka jäävät eri ministeriöiden väliin. Välitilojen merkitystä sivutaan myös Piilotettu osaaminen -raportissa.

2. Lakataan kumartamasta kontrollia. Suomalaisen perusajatuksen mukaan kontrolli on tärkeämpää kuin kannustaminen. Kannustinloukkoja ei muka voi välttää, koska muuten joku jossain käyttää järjestelmää jotenkin hyväkseen. Mitä siitä, että tästä aiheutuneet kulut ovat pienemmät kuin kannustinten avulla mahdollisesti saavutettavat tulot.

3. Luovuutta on levitettävä, ei keskitettävä. Jättikokoisen Aalto-yliopiston perustaminen on esimerkki käsityksestä, että luovuus vaatii runsaasti kriittistä massaa. Yhden suomalaisen yliopiston pärjääminen kansainvälisessä vertailussa on kuitenkin kova hinta siitä, että samalla jätetään muut yliopistot oman onnensa nojaan.

4. Muistetaan tauot. Väsymys ja muut jaksamisen liittyvät ongelmat on nyt jätetty työntekijän omalle vastuulle ikään kuin tauot eivät kuuluisi työelämään lainkaan. Lisää työtunteja ja vähemmän taukoja merkitsee myös vähemmän ajattelun aikaa.

5. Taiteilijat pois marginaaleista. Suomessa taiteilijat voivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta elättää itsensä taiteellaan vain osa-aikaisesti. Loppu toimeentulo on hankittava opettajana, siivoajana tai taksikuskina. Innovatiivisuus nähdään Suomessa tekniikkana ja tieteenä. Taide ja taiteilijat on otettava mukaan innovointiin.

6. Keksijät esiin. Keksijät on onnistuttu marginalisoimaan jopa siinä määrin, että Suomen kansallinen innovaatiostrategia ei edes sisällä koko sanaa. On luovuttava ajatuksesta, että keksinnöt syntyvät vain yliopistoissa tai suuryritysten laboratorioissa. Seuraava suuri läpimurto voi saada alkunsa myös autotallissa tai nyrkkipajassa.

Ja mikä tärkeintä:

7. Yksi ajatus ei riitä. Unohdetaan ajatus, jonka mukaan pienen maan rajalliset resurssit on keskitettävä tuttuun ja turvalliseen tai että kilpailevien ajatusten tukeminen samanaikaisesti johtaa resurssien tuhlaamiseen. Suomen taloudessa voisi olla myös useampi kuin yksi johtotähti kerrallaan.

» Takaisin

» Sivun alkuun