Puheita ja kirjoituksia

Luomu EU:n politiikassa

Luomuinstituutin avajaiset Mikkelissä 13.5.2013 13.5.2013

Hyvä ystävät, luomun ystävät, on hienoa olla täällä tänään todistamassa pitkän urakan yhtä merkittävää etappia. Olimme mieheni kanssa luomuviljelijöitä Höytiäisen Teerisaaressa Pohjois-Karjalassa 1980-luvun puolivälissä ja seurasimme aktiivisesti Partalan kehitystä Juvalla ja keskustelua niin luomusta kuin maaseudun tulevaisuudestakin. Etelä-Savossa ollaan todellakin oltu luomun edelläkävijöitä Suomessa ja Luomuinstituutti on ansainnut paikkansa juuri Mikkelissä. Mutta nyt täältä Eurooppaan:

Luomun paikka Euroopassa ja maailmassa

Euroopan unioni on kriisissä. Talous kutistuu, työttömyys lisääntyy. Juuri nyt on todella vähän toimialoja, joiden käyrät osoittavat kasvua ja heijastelevat positiivista kehitystä. Luomu on positiivinen poikkeus. Sekä tuotanto että kulutus kasvavat maailmalla, myös Suomessa.

Tarkastelkaamme hetki luomun tilannetta Euroopassa ja maailmalla (ks. kartta 1.).

Euroopan sisällä on huomattavia eroja luomutuotannossa. Maita on neljässä kategoriassa. Vahvimman sijan luomulle ovat antaneet Sveitsi, Itävalta, Tshekki, Viro, Latvia ja Ruotsi. Näissä maissa yli 10 % maatalousmaasta on luomutuotannossa Suomi kuuluu Saksan kanssa keskikastiin. Ranska ja Puola, molemmat voimakkaita maatalousmaita, ovat vasta lähtökuopissa. Tulevan EU-jäsenen, Kroatian, luomussa olevan maatalousmaan osuus jää alle 1 %:n.

Koko Euroopan tasolla luomun kehitystä kuvaa voimakas kasvu muihin maanosiin verrattuna. Pinta-ala on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla.

Myös markkinoilla on tapahtunut voimakasta kehitystä viimeisten 10 vuoden aikana. Luomuruoan maailmanmarkkinat ovat yli kolminkertaistuneet 17.9 miljardista US dollarista 62.9 miljardiin US dollariin. Suurimmat markkinat ovat USA:ssa.

Emme voi myöskään unohtaa Aasiaa. Aasiassa luomupinta-ala on vasta 3,6 ha, mutta Kiinan vauraalla itärannikolla, Japanissa ja Intiassa luomumarkkinoiden arvo on kasvanut noin 30 % vuosivauhtia. Kun luomun osuus maailman maatalousmaasta kasvoi 5 milj. ha vuosina 2004- 2005, oli Kiinan osuus siitä 3 milj. ha. Ja Kiinassa luomusertifiointi on vasta alkanut.

Kartta 1. The Organic agricultural land by country 2011. Source: FiBL Survey 2013.

Luomun kulutuksessa Eurooppa on suurvalta 52 %:lla. USA:n osuus luomun kulutuksesta on 45 % ja muille yhdessä jää 3 %.
Kun Euroopan tilannetta tarkastellaan luomutuotteiden kulutuksella henkilöä kohti, kärkeen nousevat luomumarkkinoidenkin edelläkävijöiden, Sveitsin ja Itävallan, lisäksi mm. Tanska.
Mutta missä on Suomi? Emme hätyyttele kärkeä emmekä näy tilastoissa sen paremmin tuotannosta, markkinoista kuin kulutuksestakaan puhuttaessa. Tässä takamatka tilanteessa on aika vaikea ehdottaa mitään edelläkävijän asemaa. Tavoitteita on kuitenkin oltava.

Hallituksen tavoitteen mukaan viljelyalasta on luomua 20 % vuonna 2020. Se edellyttää luomupeltoalan 10 % vuosittaista kasvua. Maabrändivaltuuskunnan ehdotus - puolet Suomen tuotantoalasta luomutuotannossa vuonna 2030 – edellyttää vielä kovempaa kasvua. Ehdotuksen taustalla on kuitenkin perustelut, jotka voinemme kaikki allekirjoittaa:

”Suomalaisen maatalouden lähivuosikymmenien suuri haaste on kehittää sellaisia tuotantotapoja, jotka menestyvät maailmantalouden myrskyistä riippumatta. Omavaraisuudella ja paikallistalouden vahvistamisella on tässä suuri merkitys. Mitä vähemmän tiloille joudutaan hankkimaan hinnan vaihteluille alttiita tuotantopanoksia kuten lannoitteita, sitä pitkäjänteisemmin tuotantoa voi kehittää. Tästä hyötyvät sekä alkutuottajat, paikallisyhteisö, kuluttajat että kauppa.”

Kahden raiteen politiikka - luomua ja tavanomaista
Luomu ja tavanomainen viljely ovat EU:ssa kaksi täysin erillistä järjestelmää. Tuotantotapoja ohjataan ja tuetaan erilaisin säännöksin.

Kaikissa maissa on kaksi tuotantomuotoa nähty - ei vain kilpailuasetelmana, vaan jopa toistensa vihollisina tai vähintään uhkana. Mitä nopeammin tämä vastakkainasettelu on poistunut, sitä nopeampaa on ollut sekä luomun että tavanomaisen tuotannon kehitys.

EU sääteli luomutuotantoa ensimmäisen kerran vuonna 1991 ja vuodesta 1999 myös The Global Codex Alimentarius (FAO) kattaa luomutuotannon. Jo vuonna 1972 perustettiin IFOAM, The International Federation of Organic Agriculture Movements ja vuonna 1974 tällä hetkellä maailmanlaajuisesti tärkein luomututkimuslaitos, FiBL, Forschungsinstitut für biologichen Landbau, Sveitsiin.
Luomun Euroopan laajuinen kehitys ja kasvu kuitenkin ajoittuvat 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, jolloin luomulle luotiin ensimmäinen EU-tason toimintasuunnitelma. Agenda 2000 uudisti Euroopan maatalouspolitiikkaa vuosina 2000-2006 ja loi luomun tukimuodot.

Tänä vuonna EU:n yhteisen maatalouspoliittisen uudistuksen, CAPin yhteydessä käytiin paljon keskustelua viherryttämisestä. Oliko se keskustelu askel tavanomaisen tuotannon ja luomutuotannon integroitiin?

Muutama sana CAP -uudistuksesta ja nk. viherryttämisestä. Komission julkisuuteen tuoma luonnos (12.10.2012) yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi vuoden 2013 jälkeen linjasi painopisteet maatalouden kilpailukykyyn, kestävyyteen ja vakauteen. Käytännössä tavoite oli terveelliset elintarvikkeet kuluttajille, parempi huolenpito ympäristöstä ja maaseutualueiden kehittäminen.

Uudistuksen keskeiseksi ja kiistellyksi työkaluksi heti alussa nousi viherryttäminen. Se nähtiin ehdottoman tärkeäksi sekä luonnonvarojen kestävän käytön että maanviljelijöiden kilpailukyvyn turvaamiseksi. Siitä huolimatta reaktiot olivat kielteisiä juuri maanviljelijöiden ja heidän etujärjestöjensä keskuudessa. Huolena olivat hallinnollisen työtaakan kasvaminen ja tuotantorakenteen ongelmat.

Viherryttämisen vaatimukset CAP:ssa törmäsivät EU:ssa tuttuun ongelmaan – jäsenmaiden erilaisuuteen. Maat ovat maatalouden ja ympäristönsuojelun käytännöissä hyvin erilaisissa tilanteissa. Myös olosuhteet vaihtelevat - tilakoot ja luonnonolot keskeisimpinä.
Mm. Suomi oli huolissaan mahdollisista tuen menetyksistä, kun monet viherryttämisen ehdot meillä täyttyivät jo ennestään. Kolmen kasvin vaatimus olemassa olevalla tilakoolla taas oli pohjoisiin oloihin sopimaton. Siihen onkin luvassa helpotuksia pohjoisille alueille.

Viherryttämisen taustalla on vakavia globaaleja ongelmia, joihin EU:n yhteisellä maatalouspolitiikan uudistuksella joudutaan ottamaan kantaa.

EU on vastuussa valtavasta ekologisesta ja sosiaalisesta jalanjäljestä. Olemme maatalouden nettotuoja, maailman suurin rehun ja elintarvikkeiden tuoja. Ylituotannon dumppaus, kuten vienti- ja investointituet teolliselle tehoviljelylle ja jalostukselle, vain kiihdyttävät ylituotantoa ja lisäävät halvan raaka-aineen tuontia. Globaali reiluus on hukassa.

Luomu on viherryttämisen ydintä. Luomuun on totuttu liittämään lannoitteiden kielto tai kuluttajien mieltymykset. Viherryttäminen ja myös luomu tulisikin nostaa keskusteluissa takaisin makrotasolle, pois hännän typistämisen ja suojavyöhyke -puheen ikeestä. Ilmastonmuutos, energiatehokkuus ja vesien tila ovat tosiasioita, joiden edessä ratkaisuja tehdään. Biodiversiteetin säilyminen ja demografisen kehitys ohjaavat päätöksiä.

Ratkaisuja vaativat ongelmat ovat isoja. Vetoapuna meillä on jo kuluttajien ja markkinoiden kiinnostus terveelliseen ruokaan ja eettisiin valintoihin. Myös innovaatioiden työllistävä merkitys on nähtävä positiivisena.

Suomen näkökulmasta kysymys kahdella raiteella jatkamisesta tai tuotantosuuntien integroimisesta on mielenkiintoinen. Suomessa on vielä 2000-luvun alussa pyritty todistamaan, että kaikki suomalainen ruoka on puhdasta ja melkein luomua. Tämän "melkein luomun" jatkaminen olisi valinta yhden raiteen politiikan puolesta, mutta imagoltaan epäselvä, tuotantopanoksia haaskaava ja taloudellisesti heikosti perusteltavissa. Miksi integroida erityinen tavanomaiseen? Kahden raiteen politiikka tulee säilymään ainakin siihen saakka, kunnes luomu on valtavirtaa yli 50 %:n tuotanto- ja kulutusosuudella.

Nykyjärjestelmän osat

Luonnonmukaista, kuten tavanomaistakin maataloutta tuetaan yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Olennaista EU-politiikassa onkin luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset myös luomulle kaikissa EU:n jäsenmaissa ja myös lujittaa kuluttajien luottamusta luomuun.
EU:n budjetista lähes kolmannes on suunnattu maatalouteen. Maataloustuille on saatava legitimiteetti veronmaksajilta, kuluttajilta. Kuluttajien luottamus edellyttää, että merkintöjä koskevan säännökset ovat kunnossa ja valvontajärjestelmät toimivat. Tuotteen ”luomukuntoisuus” ts. tuotteen ja sen tuotantotavan luotettavuus kaikissa tuotannon vaiheissa on taattava ja tarvittaessa voitava osoittaa.

EU:n luonnonmukaisen maatalouden toimintaohjelma vuodelta 2004 määrittelee 21 toimenpidettä, joiden tarkoitus on kehittää luomualaa, tuotteiden markkinointia, politiikkaa ja luomuvalvontaa. Myös tutkimukseen liittyvät toimenpiteet ovat mukana.
Se, sekä Euroopan neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007 ja komission asetus (EY) N:o 889/2008 muodostavat luonnonmukaista tuotantoa säätelevän järjestelmän tukipilarit.

Lähtökohtina ovat ympäristö ja sen monimuotoisuus, parhaat käytännöt, luonnonvarojen säästävä käyttö ja eläinten hyvinvointi.
EU-tasoinen luomujärjestelmä näyttäisi toimivan ja säännökset olevan olemassa. Avataanko Luomuinstituutti siis hetkellä, jolloin pöytä on katettu ja säännöt määritelty vuosiksi eteenpäin? Jääkö instituutin tehtäväksi vain tarkastella, miten EU:n luomutavoitteet ja toimenpiteet ovat toteutuneet Suomessa ja tehdä sen pohjalta kansainvälisiä vertailuja?

Näin ei onneksi ole, vaan Luomuinstituutti avataan hetkellä, jolloin koko järjestelmä on uudelleenarvioinnin kohteena. Vuonna 2008 päätettiin, että komissio arvioi järjestelmän toimivuuden vuoden 2011 loppuun mennessä ja esittää asiasta raportin. Vaikka arviointiraporttia ei vielä ole, keskustellaan jo epävirallisesti uusista malleista eli siitä, miten kehittää luomutuotantoa tulevaisuudessa.
Hetki on hyvä Luomuinstituutille.

Kolme mallia uudistamiselle

Heinäkuussa tänä vuonna odotetaan lopullisia evaluointituloksia. Tämän jälkeen seuraa keskustelut komission kanssa ennen uuden esityksen pöydälle tuloa. Valmis esitys uusiksi tulevaisuuden luomusäännöiksi tulisi olla parlamentin ja neuvoston neuvotteluissa kuluvan vuoden loppuun mennessä. Jo nyt ovat kuitenkin nähtävissä vaihtoehtoiset mallit, joista keskustelua tullaan käymään:
parannettu status quo.

Nykykäytäntö jatkuu, vain nykyisen asetuksen sovellutusalaa ja sääntöjä selkeytetään. Valvontajärjestelmää tiukennetaan ja samanarvoisuutta kolmansien maiden kanssa sovittaessa kehitetään. Yhteistyötä komission teknisen asiantuntijaryhmän kanssa vahvistetaan tavoitteena asioiden parempi ja nopeampi käsittely komissiossa.

Kvantitatiivinen malli

Luomutuotannon markkinointikehitystä edistävät ratkaisut ovat keskiössä. Ajatuksena on, että säännöt voisivat mahdollistaa kansallisia poikkeuksia, esittää raja-arvoja ei-sallituille aineille, mukauttaa kontrollia korostaen tulosta ja tuotekohtaista valvontaa.
Yhtä aikaa voitaisiin esittää ohjeistusta suurkeittiöille, tekstiileille ja kosmetiikalle, jotka tänä päivänä ovat järjestelmän ulkopuolella.


Kvalitatiivinen malli

Luonnonmukaisen tuotannon periaatteita tarkastellaan ja mahdollisesti tiukennetaan. Poikkeusmahdollisuudet, myös kansalliset poikkeukset, poistetaan. Siirtymävaiheet kiristyvät, eikä maanviljelijällä voi olla sekä luonnonmukaista että ei-luonnonmukaista tuotantoa samanaikaisesti. Uutta on myös riskiperusteinen valvonta ja siirtyminen pois kansallisista luomumerkinnöistä.

Eri maiden kannanotoista näihin kolmeen malliin - joissa nimenomaan mahdollisuudet joustoihin ja kansallisiin poikkeuksiin ovat se liikkuva osa - ei vielä tiedetä. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ainakin Landbrug og Fødevarer, Tanskan MTK, tukee parannettua status quo -mallia, tietyin muutoksin.
Mikä on Suomen linja tulevaisuudessa?

Olemmeko me lyhyiden vai pitkien tuotantoketjujen puolesta? Suosimmeko lähellä tuotettua ruokaa ja paikallisia markkinoita vai suuria ylikansallisia teollisuuslaitoksia ja globaaleja markkinoita? Haluammeko lautasellemme tuoretta ja tunnistettavaa vai mieluummin pitkälle jalostettua ja säilöntäaineilla kyllästettyä ruokaa?

Tämä vuosi 2013 ratkaisee luomutuotannon suunnan EU-maissa. Tarvittavat muutokset tehdään odotettujen arviointien pohjalta. Luomuinstituutilla on tässä tärkeä rooli ja myös näytön paikka. Suomessa tulee herättää viljelijöiden ja virkamiesten kesken keskustelua siitä, mitä edellä esitetyistä malleista Suomi kannattaa?
Lyhyellä tähtäimellä kyse vaikuttaisi olevan markkinoiden kehittämisestä sekä asialistalla voimakkaasti mukana olevista kansallisista poikkeuksista. Esitetyt kolme mallia eroavat nimenomaan suhteessa näihin.

Pidemmällä tähtäimellä luomutuotannon kehittämistä ja sääntelyä ohjaavat vaikeammat, globaalit haasteet - ilmastonmuutoksen torjunta, energian riittävyys, eettisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävä maatalous.

Asian tärkeys on helpompi hahmottaa, kun ymmärrämme, että kyse on kokonaisvaltaisesta ruokajärjestelmäajattelusta. Se on maailmanlaajuinen eikä vain ruokaa koskeva, ei edes poliittinen, vaan pohjimmiltaan filosofinen näkökulma.

Luomutuotannossa on tällä hetkellä suuria eroja eri maiden välillä, jo Euroopassa. Olen katsonut läheltä kahta eri järjestelmää ja mielestäni Suomen kannattaisi ottaa oppia tanskalaisten lähtökohdista. Siellä luomu nähdään kokonaisvaltaisesti: julkiset hankinnat ovat luomua – uusin tavoite on, että minimissään 60 % kaikista julkisen ruokailun keittiöistä siirtyy luomuun, moderni teknologia on osa luomua, kehittämistyötä tuetaan ja teknologisia innovaatioita luomun pariin syntyy koko ajan. Esimerkkinä laite, joka etsii rikkaruohot, valokuvaa ne ja sitten poistaa
Tanska on valtavirtaistanut luomun maataloustuotannossaan ja tehnyt luomusta aidon bisneksen. Se on osoittanut, että kokonaisvaltainen ekologinen ajattelu ja tekninen kehitys sopivat yhteen ja vielä tuottavasti. Miksi ei siis meillä?

Nyt on ensiarvoisen tärkeää, että Suomi - sen lisäksi, että hyväksyy nykyiset luomutuotannon säännöt ja ottaa kantaa uusien mallien kehittämiseen - määrittelee oman näkemyksensä siitä, mikä on tulevaisuuden kestävää ja modernia maataloutta,
mikä on Suomen visio omasta ja myös Euroopan tulevasta luonnonmukaisesta tuotannosta ja sen sääntelystä.
Näillä sanoilla toivotan Luomuinstituutille onnea ja myös intoa haastavaan työhön!

» Takaisin

» Sivun alkuun