Puheita ja kirjoituksia

Lähipalvelut lähdössä?

Kolumni Itä- ja Länsi-Savo -lehdissä 15.4.2013

Asun Höytiäisen Teerisaaressa. Lämmitän taloani puilla. Puita kantaessa mietin usein pystynkö asumaan maalla iän lisääntyessä. Naapurit auttavat tarvittaessa. Puulämmitykseen ei asumiseni todennäköisesti tule kaatumaan.

Teerisaari kuuluu Polvijärven kuntaan. Kesällä kuljen veneellä Polvijärven kautta, siellä on terveyskeskus. Talvella käytän kuitenkin jäätietä, joka kulkee Kontiolahden kautta. Jos sairastun, joudun talvella hankkimaan lähetteen Polvijärveltä jotta voin käyttää Kontiolahden terveyskeskuksen palveluita.

Kummassakin kunnassa on alle 20 000 asukasta. Ne eivät todennäköisesti tulevaisuudessa itsenäisesti järjestä sosiaali- ja terveyspalveluja. Kumpikaan ei ole näillä näkymin liittymässä Joensuuhun.

Jos sote-piiriin tarvitaan 50 000 asukkaan alue, löytyy se Polvijärven osalta todennäköisesti Outokummusta ja Liperistä. Kontiolahti sopinee palvelujen järjestämisestä Joensuun kanssa. Kesällä joutuisin käymään ehkä Liperissä, talvella Joensuussa. Etäisyys kummassakin tapauksessa olisi noin 50 kilometriä.

On myös ehdotettu, että Pohjois-Karjala olisi yksi sote-alue keskuspaikkanaan Joensuu. Matkaa kertyisi jälleen. Ja löytyisikö päättäjiltä ymmärrystä kaikkien Pohjois-Karjalan haja-asutusalueilla asuvien lähipalveluiden tarpeisiin.

Lähipalveluiden kuitenkin lupaillaan säilyvän. Teerisaaren ja muiden etäällä asuvien kohdalla sitä on aika vaikea uskoa. Yksi vaihtoehto on, että palvelut tuodaan asukkaiden luokse. Esimerkiksi Suomenlahden saaristossa lääkäri on kulkenut veneellä.

Vai ollaanko tilanteessa, jossa on todettava, ettei harvaanasutuilla alueilla voida taata yhdenvertaisia palveluja? Tai edes minimaalista palveluvalikoimaa. Tuleeko maaseutuasumisesta käytännössä mahdotonta iän kertyessä tai terveyden muuten pettäessä

Peruspalveluiden säilyminen asukkaan lähellä on tärkeää kansalaisten tasa-vertaisuuden, mutta myös maaseutukuntien kannalta. Jos palveluita ei ole saatavilla lähellä, tulee maaseutuasuminen entistä vaikeammaksi. Tämä vaikuttaa myös kylien ja taajamien houkuttelevuuteen ja taloudelliseen tilanteeseen. Lapsiperheiden, ja ikääntyvän väestön asuinratkaisun kannalta terveys- sosiaalipalvelut ja niiden saatavuus ovat keskeisiä. Palvelujen tarve ja merkitys tulee väestön ikääntyessä edelleen kasvamaan.

Jos palvelut karsitaan, autioituu maaseutu, mikä edelleen vähentää lähipalveluiden tarjontaa. Jos sote-uudistuksessa unohdetaan lähipalveluiden merkitys, on vaarana se, että kehitystä ei saada enää kääntymään takaisin. Jos asukkaat pakotetaan muuttamaan keskuksiin palveluiden ääreen, he eivät enää palaa.

Kannatin alun perin ja kannatan edelleen kahden tason mallia. Lähipalvelut olisi saatava lähikunnassa, muut palvelut järjestettäisiin maakuntatasolla. Tämä olisi selkeä malli asiakkaan kannalta. Palveluita olisi siis lähellä ja sote-piireinä toimisivat jo olemassa olevat maakunnat.

» Takaisin

» Sivun alkuun