Puheita ja kirjoituksia

Kyproksen kriisi tulehdutti EU:n ja Venäjän suhteita

Vieraskynä Helsingin Sanomissa 4.4.2013

Kukaan ei soittanut. Tämä oli Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin viesti EU-komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle EU:n ja Venäjän välisiä suhteita käsitelleessä konferenssissa, joka pidettiin Moskovassa toissa viikonloppuna.

Pääministeri Medvedev oli katkera ja pettynyt EU:n toimista Kyproksen kriisissä – eikä vain siksi, että talletusveron vuoksi venäläisten yritysten on arvioitu menettävän satoja miljoonaa euroa. Suurin syy katkeruuteen oli se, että Venäjää ei ollut konsultoitu päätöstä tehtäessä.

Medvedev vaatikin konferenssipuheessaan muun muassa ennakkovaroitusmekanismia, jonka avulla Venäjän ja EU:n välisiä suhteita koskettaviin riskeihin voitaisiin varautua ennen kuin tilanne räjähtää käsiin.

Kyproksen pankkikriisi toi selvästi esiin, kuinka erilaiset näkemykset EU:lla ja Venäjällä on siitä, millainen Venäjän roolin Euroopassa pitäisi olla. Myöskään Medvedin ja Barroson välistä viestintää yhteisen konferenssin aikana ei voi kuvata lämpimäksi.

Tiukkasävyiset keskustelut eivät sinänsä ole uutta Venäjän ja EU:n välillä. Väännöt esimerkiksi energiakaupasta, ihmisoikeuksista, viisumivapaudesta ja sananvapaudesta ovat viime vuosina olleet kiihkeitä.

EU:lla on ollut strateginen kumppanuussopimus Venäjän kanssa vuodesta 2004 lähtien. Siihen kuuluu yhteistyötä neljällä eri alueella: taloudessa, turvallisuudessa, tutkimuksessa ja oikeusvaltioperiaatteessa. Näyttää kuitenkin siltä, että Venäjän ja EU:n ongelmat syntyvät ja myös kärjistyvät tämän poliittisen yhteistyön ulkopuolella tai tästä yhteistyöstä huolimatta.

Ongelman ydin taitaakin olla se, että Venäjää kohdellaan kaukaisena, ongelmallisena naapurina. Brysselissä kuvitellaan, että Venäjän ja EU:n välillä on valtava kuilu, joka lisäksi syvenee koko ajan.

Todellisuudessa monet ongelmista eivät johdu suurista eroista vaan siitä, että EU ja Venäjä ovat jo niin monin tavoin sidoksissa toisiinsa.

Kymmenen viime vuoden aikana Venäjä on lähentynyt EU:ta. Miljoonat venäläiset matkustavat unionin alueelle vuosittain, ja monilla on täällä myös kakkosasunto. Venäläisillä yrityksillä on yhteisiä liiketoimia unionimaiden yritysten kanssa, ja myös Gazprom on laajentanut omistuksiaan EU:ssa.

Medvedevin ja Venäjän syrjintävalituksessa on paljon puhdasta retoriikkaa. Myös EU:ssa on koettu syrjintää Venäjän taholta. Yhteistyön tiivistäminen on osaltaan kariutunut Venäjän haluttomuuteen keskustella oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisesta.

EU:n olisi silti aika miettiä uudestaan suhdettaan Venäjään. Ehkä Venäjää tulisi ajatella jonkinlaisena ”ulkojäsenenä” samaan tapaan kuin Norjaa, joka päätti pysyä unionin ulkopuolella mutta on omaksunut tärkeimmän EU-lainsäädännön.

Venäjä ei tähän asti ole halunnut ottaa käyttöön mitään EU:n lainsäädäntöä. Toisaalta se tahtoo toimia unionin alueella. Pitkällä aikavälillä Venäjän on pakko omaksua ainakin joitain EU-sääntöjä. Tämä ei vain mitenkään voi tapahtua nykyisessä epäluottamuksen tilassa.

Entä jos tämä ristiriita olisikin mahdollisuus yhteistyön tiivistämiseen? Jos venäläiset tuntevat itsensä syrjityiksi, tarjotaan heille uudenlaista, entistä tiiviimpää yhteydenpitoalustaa ja luottamusta.

EU ja Venäjä neuvottelevat parhaillaan uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta. Sen tulisi johtaa siihen, että molempien osapuolten kannat tulisivat kuulluiksi ja keskinäinen viestintä olisi nykyistä nopeampaa ja luotettavampaa. Näin osapuolet olisivat tasa-arvoisemmassa asemassa ja jakaisivat vastuun tasaisemmin.

Tämä on mahdollisuus myös Suomelle. Viisitoista vuotta sitten Suomi ryhtyi tuomaan kunnianhimoista Pohjoista ulottuvuutta EU-politiikkaan ikään kuin sillaksi Venäjän ja unionin välille. Nyt Suomesta on sillan sijaan tullut venäläisten ostoskeskus, jossa on myös sauna ja kylpylä. Tämä ei voi olla kaikki, mitä Suomi voi EU:n jäsenenä Venäjän-suhteisiin tuoda.

On selvää, että Suomi tarvitsee uutta Venäjä-keskustelua. Lisäksi Suomen pitäisi ottaa tukevampi ote Venäjän-linjasta myös unionissa.

» Takaisin

» Sivun alkuun