Puheita ja kirjoituksia

Kahtiajakautuneen EU:n on tehtävä päätös tulevaisuudestaan

Uuden Suomen blogi 12.2.2013

Euroopan unionilta puuttuu yksi yhteinen visio. Tästä saatiin konkreettinen esimerkki takkuisissa budjettineuvotteluissa. Vain vähän niitä ennen Britannian pääministeri David Cameron ilmoitti järjestävänsä EU-jäsenyydestä uuden kansanäänestyksen, jos hän saa riittävän laajan kannatuksen vuoden 2015 parlamenttivaaleissa.

Britannian EU-näkemys on jo pitkään ollut Eurooppa à la carte. Se vaatii jäsenyysehtojensa uudelleen käsittelyä ja on jo ilmoittanut, että EU:n oikeusasioihin liittyvässä yhteistyössä on yli sata kohtaa, joista se haluaa irrottautua.

Talouskriisi näyttää synnyttäneen tilan, jossa kaikki tarkastelevat vain omaa etuaan. "Jos jokainen jäsenmaa voisi poimia vain ne politiikat, joista ne pitävät ja jättäytyä pois niistä, jotka eivät miellytä, EU ja erityisesti sisämarkkinat hajoaisivat nopeasti", totesi neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy tammikuussa.

EU on kuitenkin jo nyt jakautunut päätöksenteossa kahteen osaan: euromaihin ja muihin. 17 euromaata on muun muassa pankkiunionin kautta liittymässä yhä voimakkaammin yhteen. Euroon kuulumattomien maiden taas on vaikea osallistua keskusteluun, joka pyörii vakausmekanismien ja eurobondien ympärillä.

Jakoa euromaihin ja muihin maihin on tehnyt myös päätöksenteosta kaksijakoista. Siinä toisilla mailla on tiukka yhteinen talouskuri ja laaja yhteinen talousarvio, ja muut laittavat yhteiseen budjettipottiin vain rippeitä. Tämä repii pitkällä tähtäimellä unionia hajalle, kuten budjettineuvotteluissakin nähtiin.

Siksi sen sijaan, että eri maissa alettaisiin Cameronin à la carte -visioita noudattaen neuvotella uusia jäsenyysehtoja, tarvittaisiin yhteistä ja kiireellistä pohdintaa siitä, mihin suuntaan unionia halutaan tulevaisuudessa viedä.

EU:lla on karkeasti katsottuna kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen, ja mielestäni mielekkäämpi, on nykyistä tiiviimpi yhteistyö. Yhteinen ulkopolitiikka vahvistettiin jo Lissabonin sopimuksessa, mutta käytännössä tässä on menty huonompaan suuntaan. Näin ei voi jatkua. Valtiot voisivat osallistua yhteiseen puolustuspolitiikkaan eri aikatauluissa, ja toiset valtiot voisivat aluksi tehdä keskenään tiiviimpää yhteistyötä kuin toiset. Olennaista on, että kaikki sitoutuisivat yhteiseen visioon. Samoin kaikki jäsenvaltiot sitoutuisivat täyttämään euroon liittymisen kriteerit ainakin jossain aikataulussa. Näiden päätöksenteon jakautuminen eri kehille saataisiin loppumaan.

Toisessa vaihtoehdossa palataan takaisin yhteismarkkina-alueeseen, jolloin unionin toimivalta vähenisi. EU ei otettaisi kantaa esimerkiksi työntekijöiden oikeuksiin, aluepolitiikkaan tai ympäristökysymyksiin. Yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuihtuisi. Euroa käsiteltäisiin kokonaan EU:sta irrallisissa elimissä.

Monet kannattavat valinnan tekemisen sijaan nykytilan säilyttämistä, mutta mielestäni se ei ole realistinen vaihtoehto. Nykymalli repii EU:ta sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja koko EU:n toiminta uhkaa rampautua. Miten voisi toimia esimerkiksi sellainen ministerineuvosto, jossa euromaat käsittelisivät ensin oman budjettinsa ja muut maat tulisivat pöydän ääreen vasta myöhemmin? Talouskriisi on juuri osoittanut jakautumisen riskit ja sen, että päätöksenteko tässä mallissa on hankalaa ja hidasta. EU ei pitkään kestä nykyisenkaltaista jakautumista.

Tärkeintä on turvata Euroopan maiden välisen yhteistyön tulevaisuus niin, että, repiviä kahtiajakoja ei tulisi ja Euroopan yhdentymisprosessi säilyisi. Tämä voidaan tehdä ainoastaan valitsemalla yhteinen suunta. Ongelman lakaiseminen maton alle sen sijaan pahentaa tilannetta entisestään.

Se kummalle tielle EU kääntyy, on ehkä tärkein kysymys, johon kansalaiset ottavat kantaa eurovaaleissa 2014.

» Takaisin

» Sivun alkuun