Puheita ja kirjoituksia

Minne menet aluekehitys

Karjalainen 21.11.2012

Alueiden Eurooppa on moninaisuuden Eurooppa: paikallisia juustoja, jännittäviä matkailukohteita, erilaisia yliopistoja. Tunnustamme erilaisuuden ja omaehtoisuuden, joka myös on ollut EU:n aluepolitiikan avain. Suomi siirtyi alueiden Eurooppaan EU -jäsenyyden myötä 1995. Karvalakkilähetystöjen aika vaihtui omaehtoiseen vahvuuksien kehittämiseen. Maakunnat itse valitsivat ajatukset kehittämistyön painopisteiksi.

Jälleen ollaan siirtymässä uuteen aikaan, ohjelmakauteen 2013-2020. EU korostaa alueiden merkitystä ja moninaisuutta edelleen. Se ei ole kadonnut minnekään. Komissio on antanut jäsenmaille ohjenuoraksi kolme teemaa, joiden tulee kattaa 80 % rahoituksesta. Teemat ovat innovatiivisuus, pk-yritykset ja vähähiilinen talous. Kokonaisuudet ovat laajoja eivätkä sinänsä hylkää omaehtoisuutta, vaikka suunnan sille antavatkin.

Tästä suunnan antamisesta ollaan Suomessa siirtymässä täydelliseen suunnanmuutokseen. Omaa ajattelua kunnioittava alhaalta-ylös -lähestymistapa on vaihtumassa ylhäältä-alas -sanelupolitiikkaan. Omaehtoisuus ja omien vahvuuksien korostaminen ovat jäämässä historiaan.

Tämä uusi linja, joka korostaa alueiden sijaan valtakunnallisuutta, on Suomen oma valinta. Ministeriöt ovat ristiretkellä maakunnissa: valta halutaan siirtää itselle. Se takaa kaikille samaa, koordinoidusti ministeriön valvovan silmän alla. Maakuntien omat painopisteet sulautetaan valtakunnallisten teemojen alle, omat vahvuudet tulevat osaksi suurempaa kokonaisuutta, jos ylipäätään säilyvät.

Maakuntien omat rahoituskehykset on siirretty liitteisiin.
Vallansiirtoa keskushallinto perustelee mm. säästöillä: valtakunnallisuus tarkoittaa suurempia projekteja ja parempaa koordinointia. Unohtuiko kertoa, että vallan keskittäminen antaa ministeriöille mahdollisuuden aluekehitysrahojen leikkauksiin ja myös siirtelyyn alueelta toiselle, ehkä myös painopistealueelta toiselle? En näe tämän tehostavan toimintaa eikä koordinointi suinkaan ole ilmaista.

Se, mitä varmasti tapahtuu, on uusien ajatusten jääminen tasapaksun byrokratian marginaaliin. Samalla maakuntien omintakeisuus kadotetaan.

Moninaisuudesta kumpuavan motivaation ja laajemman kilpailukyvyn ohella voidaan suunnanmuutoksessa menettää muutakin. Talouskriisi merkitsee säästöjä EU:n budjetissa, velkakriisi puolestaan sitä, että aluekehitysrahaa tullaan lähivuosina ohjaamaan velkaantuneisiin maihin.

Suomen paras - ja ehkä ainoa - perustelu EU:n aluekehitysrahoitukselle on harva asutus. Harva asutus on ja pysyy jatkossakin Suomen erityisenä piirteenä. EU-rahoituksen perusteluna se menetetään, kun aluekehitysohjelmat korostavat valtakunnallisuutta ja ministeriöiden ohjausta.

Juuri, kun alamme itse tunnistamaan Suomen eri alueiden kautta, juuri, kun olemme oppimassa sen markkinoimisen muille, keskushallinto häivyttää maakuntien luonteen ja vannoo yksitoikkoisuuden nimeen. Suomen monipuolisuus katoaa Euroopan alueiden kartalta. Tunnistettavaksi jää ehkä enää vain pääkaupunki ja kaivokset.

» Takaisin

» Sivun alkuun