Puheita ja kirjoituksia

Mutkia matkalla Iraniin

Voima-lehti 5.11.2012


Olin johtamassa parlamentin Iran-valiokunnan matkaa maahan lokakuun lopussa. Kaikki oli valmista. Iran-valtuuskunta, jonka puheenjohtaja olen, oli päättänyt lähteä. Parlamentin lupa oli vahvistettu viikkoa ennen matkaa. Iran oli myöntänyt viisumit. Keskustelisimme Iranin parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Tapaisimme vähemmistöjen ja naisten edustajia, YK:n edustajia sekä maittemme suurlähettiläitä.

Päivää ennen lähtöä parlamentin puheenjohtajakokous päätti antaa vuosittaisen Sakharov-palkinnon kahdelle iranilaiselle. Olimme tästä tietoisia ja tavoitteemme oli Teheranissa saada lupa tavata heitä henkilökohtaisesti ja ojentaa kutsu palkinnonjakotilaisuuteen. Nyt kuitenkin puheenjohtajakokous päätti, että tapaamisen järjestyminen olisi ennakkoehto, muuten matka olisi peruttava. Meillä oli vajaat 24 tuntia aikaa saada Iranista vahvistus, maassa oli vielä juhlapyhä. Iranin suurlähettiläs soitti lauantaiaamuna, ettei viime hetken ennakkoehtoa voida toteuttaa. Ilmoitin, että matka perutaan.

Jo viikkoja ennen olivat monet tahot lähettäneet sähköpostia ja vaatineet matkan perumista. USA:n ja Israelin virallinen kanta on, että Iran pitää eristää ennen kaikkea Iranin ydinohjelman lopettamiseksi. Monet ihmisoikeusrikkomusten ulkomailla asuvat uhrit ovat samaa mieltä. Konservatiivinen siipi parlamentissa on tätä mieltä. Viestinä oli, että jos lähdemme, annamme tukemme ihmisoikeusrikoksille. Ymmärrän tämän näkemyksen, ja kunnioitan sitä.

On kuitenkin niin, että juuri eristäminen voi johtaa vielä suurempiin ihmisoikeusrikoksiin. Kukaan ei kritisoi paikan päällä, ulkomaiden kritiikki ei saavuta iranilaisia. Tässä vuoropuhelu on kuitenkin voimakkaampi ase.

Vuoropuhelun merkityksestä Myanmar on hyvä esimerkki. Pari vuotta sitten YK:n alivaltiosihteeri aloitti dialogin maan kanssa. Tulokset ovat näkyvissä. Maassa on luvattu reformeja, vähemmistöjä on luvattu suojella. Nobel-palkittu Aung San Suu Kyi on parlamentin jäsen. Vuoropuhelu toimi eristämistä tehokkaammin.

Maat, jotka ovat täysin eristyksissä muusta maailmasta, ovat juuri niitä jotka kehittävät ydinaseita. Libya luopui ydinaseohjelmastaan, kun maalle luvattiin yhteistyötä. Viisi vuotta ydinohjelmaan lopettamisen jälkeen tapahtui vallanvaihto. Jos Libyan eristystä ei olisi purettu, maalla olisi nyt ehkä ydinase ja Gaddafi saattaisi olla vallassa.

» Takaisin

» Sivun alkuun