Puheita ja kirjoituksia

EU ja rauhan uudet haasteet

Länsi- ja Itä-Savo-lehdet 22.10.2012

Euroopan unioni sai Nobelin rauhanpalkinnon. Vaikka palkinto oli alunperin tarkoitettu ruohonjuuritason rauhantyölle, on sitä yhä useammin annettu poliittisin perustein. Niin nytkin.

EU:n kohdalla palkinto on muistutus siitä, että unioni on todellakin ollut kaikkien aikojen rauhanprojekti. Se on ollut turvallisuusyhteisö, jossa taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset siteet ovat estäneet maiden väliset sodat. Ei ole myöskään ollut ajateltavissa, että ulkopuolinen valta hyökkäisi EU-maahan , vaikka yhteisö ei olekaan ollut sotilaallinen.

Rauhanpalkinto juuri nyt on myös muistutus siitä, että rauha ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Monelle – varsinkin nuorille - rauha on niin tavallinen asia, ettei siihen kiinnitetä juuri huomiota. Nobelin palkinto muistuttaa meitä hyvin tärkeästä saavutuksesta. Yhdentyminen on taannut turvallisuutta meille kaikille.

Emme voi kuitenkaan levätä laakereillamme. Etelä-Euroopan maissa yli 50 prosenttia nuorista on työttöminä, Kreikassa yleinen työttömyysprosentti on jo 25 prosenttia. Ristiriitoja lisää se, että kriisimailta edellytetään tiukkoja toimenpiteitä takauksien vastikkeina. Kuurit tarkoittavat menetettyjä työpaikkoja ja sosiaaliturvan sekä terveydenhoidon rajuja leikkauksia. Uusia ristiriitoja siis rakentuu maiden välille ja sisälle. Sosiaalinen rauha on vaarassa.

EU:n suuntaa ulos kriisistä on haussa. Euroopan Ystävät –ajatushautomo järjesti hiljattain korkean tason keskustelun Euroopan tilasta, jossa olin itsekin mukana. Kaksi kysymystä nousi ylitse muiden.

Ensinnäkin kysyttiin, mitä kansalaiset odottavat ja tarvitsevat. Kysymys heijastaa sitä kuilua joka EU:ssa on poliittisen eliitin ja kansalaisten välillä. Johtajamme eivät tunnu olevan selvillä tiedä mitä ihmiset EU:lta haluavat. Tarvitaan enemmän demokratiaa ja nimenomaan eurooppalaista demokratiaa. Vain demokratiaa lisäämällä saadaan aikaan kansalaiskeskustelu, joka on lähellä ihmisiä. Euroopan parlamentin asemaa on jo vahvistettu, mutta suoraa kansalaisvaikuttamista ja avoimuutta tarvitaan enemmän.

Solidaarisuus oli toinen kysymys, joka nousi esiin. On vaikea rakentaa solidaarisuutta tilanteessa, jossa on ollut ilmiselviä väärinkäytöksiä. Tilastoja on vääristelty ja pankit ottaneet riskejä, joita ne itse eivät ole olleet valmiita kantamaan.Veronmaksajat myös Suomessa ovat joutuneet vähintään takuumiehiksi, monien mielestä jo maksumiehiksi. Vaikka takausvastuut tuntuvat kohtuuttomilta, on maksu kuitenkin pieni, jos muistamme, että sillä on rakennettu suomalainen hyvinvointi ja Euroopan pitkä rauhan kausi.


» Takaisin

» Sivun alkuun