Puheita ja kirjoituksia

Mepin vuosi

Kolumni: Itä-Savo, Länsi-Savo 2.7.2012

En todellakaan ollut innostunut, kun Heidi Hautala vuosi sitten soitti ja sanoi pyrkivänsä ministeriksi. Olisinko valmis lähtemään europarlamenttiin paikkaamaan häntä? Olin aina pitänyt parlamenttia vähän turhana paikkana, jonne hyvät poliitikot katosivat, eikä heistä sen jälkeen kuulunut mitään. Työn alla oli vielä Etelä-Savon luomuselvitys.

Vuosi on kulunut. Olen vieläkin skeptinen sen suhteen, onko parlamentti paras mahdollinen ratkaisu kansalaisten demokratiaan Euroopassa. Mutta nyt olen todella innostunut työstäni.

Yksi syy on että tämän vuoden aikana se on ollut mahtava näköalapaikka euron kriisiin. Vastustin aikoinaan rahayhteisöä. Yhteistä valuttaa ei luoda ilman, että talouksia yhdistetään. Nyt euron valuviat ovat kaikkien nähtävillä. Kuinka voidaan tehdä merkittävä sopimus ilman, että mietitään kuinka siitä erotaan? Kuinka voidaan ottaa mukaan maa, kun tiedetään, että se ei täytä kriteerejä? Vaikka olenkin sitä mieltä, että Kreikan tulisi erota eurosta, olen tänään euron lämmin kannattaja. Tarvitsemme enemmän, emme vähemmän Eurooppaa tässä globaalissa taloudessa.

Toinen syy on se, että sain mielenkiintoisen postin. Olen ulkoasianvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen. Lissabonin sopimus vahvisti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan olemassaolon. Tulokset vielä kuitenkin antavat odottaa itseään. Juuri nämä politiikan alueet ovat vahvasti kansallisen päätöksenteon alla. Mikäli Euroopan yhteisöstä kuitenkin halutaan todellinen ja vaikutusvaltainen yhteisö, on sillä oltava yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Haaste on kova ja haluan olla mukana vaikuttamassa siihen juuri Suomen näkökulmasta.

Kolmas syy on aseistariisunta. Vaikka tulin uutena meppinä kesken kauden, sain puheenjohtajan paikan parlamentin Iran valtuuskunnassa. Sen vaikeana tehtävänä on kehittää suhteita Iraniin tilanteessa, jossa monet länsimaat haluavat eristää maan sen ydinohjelman takia. Olen tehnyt töitä ydinaseriisunnan parissa aiemmin ja nyt pystyn seuraaman ja omalta osaltani vaikuttamaankin parlamentin ja Iranin välisiin suhteisiin. Iranin ydinohjelma ja mahdollinen sotilaallinen isku on asia, josta Suomessa puhutaan aivan liian vähän.

Euroopan parlamentti eroaa kansallisista parlamenteista ennen kaikkea siinä, että sillä ei ole aloiteoikeutta lainsäädäntöön. Siinä missä eduskuntaryhmän puheenjohtajan asema on vahva, on Euroopan parlamentin yksittäisillä jäsenillä enemmän tilaa neuvotella ja sopia päätöslauselmien sanamuodoista. On todella haastavaa mutta hauskaa yrittää ymmärtää, miksi tanskalaisen ja romanialaisen näkemykset maatalouden viherryttämisestä eroavat toisistaan. Ehkä kuitenkin olen tulossa eurooppalaiseksi. Mutta säilyttäen itäsuomalaisen identiteettini.

» Takaisin

» Sivun alkuun