Puheita ja kirjoituksia

Etelä-Savon kunta?

Kolumni: Länsi-Savo, Itä-Savo 12.3.2012


Hallitus työstää hartiavoimin hallinnon uudistuksia. Meneillään oleva kuntauudistus on oikea keskittämispolitiikan helmi, jonka tavoitteena näyttäisi olevan suurkuntien Suomi.

Etelä-Savoon esitetään nyt kolmea kuntaa. Tulevaisuudessa ei ole Punkaharjua, Savonlinnaa, Heinävettä tai Juvaa. Ei myöskään kolmea nyt esitettyä kuntaa. Tulevaisuudessa Etelä-Savossa on vain yksi kunta: Etelä-Savo. Kuntauudistuksen esittämä Etelä-Karjala on tästä jo esimakua.

Suurten välimatkojen Suomessa asutaan harvassa. Meillä suurin osa asutuskeskittymistäkin on varsin pieniä yhteisöjä, on pikkukaupunkeja ja kyliä. Olosuhteet vaihtelevat, mutta väestöä on aina vähän ja se ikääntyy nopeimmin maailmassa. Tämä on haastavaa hyvinvoinnin ylläpitämiselle eikä sitä ratkaista kuntakokoja kasvattamalla.

Kuntauudistusta tarvitaan. Ihmisten, kuntalaisten, hyvinvointi on kuitenkin ainoa oikea lähtökohta, kun tehdään poliittisia päätöksiä ja uudistetaan hallinnon ja palvelujen rakenteita. Kestävä yhdyskuntasuunnittelu, toimivat palvelut ja vahva demokratia ovat oleellisia hyvinvoinnin saavuttamiseksi, ei kuntakoko tai kuntien lukumäärä.

Kansainväliset esimerkitkään eivät tue mahdollisimman suuren kunnan tavoitetta. Kuntarakenteen ihanteelliseen kokoon vaikuttavat eniten kuntien tehtävät. Ranskassa kuntia on saman verran kuin pienessä kaupungissa asukkaita eli yli 36 000. Tämä kuntarakenne ei kuitenkaan ole rapauttanut julkisia palveluja. Syynä on se, ettei kunnilla tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä suurimman menoerän eli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kanssa.

Myös meillä on kaikki mahdollisuudet toteuttaa räätälöidympää politiikkaa, ottaa huomioon erilaiset toimintaympäristöt sekä kerätä käytännössä tietoa erikokoisten yksiköiden toimivuudesta ja erilaisista tavoista tuottaa palveluita. Mikään ei aja meitä väkivaltaisesti käyttämään samaa sapluunaa erilaisilla alueilla, luomaan suurkuntien Suomea. Ei mikään, ellemme me itse.

Kuntauudistuksessa tarvitaan kahden tason mallia. Siinä maakuntatason ja lähikuntien roolit selkeytetään: eritasoiset palvelut tuotetaan eri tasolla. Vaativammat palvelut ja resurssien jako organisoidaan maakuntatason tehtäväksi. Lähikunnat kykenevät järjestämään lähipalveluiden tarjoamisen alueellaan, omat olosuhteensa huomioiden ja identiteetti näkyvissä.

Ei tyhjennetä maakuntatasoa eikä työnnetä kuntatasoa sen tilalle. Rakennetaan selkeä kahden tason malli, jossa sekä maakuntatasolla että kuntatasolla on tehtävänsä ja demokratia toimii.

» Takaisin

» Sivun alkuun