Puheita ja kirjoituksia

Jatkuva mylläys on huonoa aluepolitiikkaa

Vieraskynä: Helsingin Sanomat 3.2.2012

Työ- ja elinkeinoministeriö häiriköi ja vie alueilta työrauhan.

Suomi on osoittautunut aluepolitiikassa jatkuvien organisaatiomyllerrysten maaksi. Muualla aluekehitystä tehdään pitkäjänteisesti, työn luonteen vaatimalla tavalla. Suomessa perustellaan tiheästi toistuvia hallinnonuudistuksia vaihtelevin argumentein. Todellisuudessa niiden moottorina on poliittinen valtapeli.

Aina kun hallitus vaihtuu, aluehallinnossa tehdään remontti. Kun keskusta on vallassa, lisätään alueiden ja maakuntaliittojen merkitystä. Kun taas SDP tai Kokoomus saa valtikan, kasvatetaan valtionhallinnon ja valtakunnallisen päätöksenteon roolia.

On selvää, ettei tämä ole kestävää politiikkaa.

Erilaisia hallinnonuudistuksia on viety varsin lyhyessä ajassa läpi useita peräjälkeen. Vuoden 1994 aluekehityslainsäädännön uudistuksen yhteydessä Suomi jaettiin 20:een toiminnallis-taloudelliseen maakuntaan. Seutukaavaliitot ja maakuntaliitot yhdistettiin maakuntien liitoiksi. Sitten toteutettiin lääniuudistus, jossa läänien määrä puolittui ja maakuntien merkitys kasvoi. Samoihin aikoihin, vuonna 1997, synnytettiin työ- ja elinkeinokysymyksiä hoitava valtionhallinnon alueorganisaatio, työ- ja elinkeinokeskus (TE-keskus).

Kymmenen vuotta myöhemmin käynnistettiin uusi laaja hallinnonuudistus. Ensin tehtiin sisäinen remontti, jossa TE-keskukset trimmattiin vastaamaan paremmin uuden isäntäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön (TEM), rakennetta. Sitten läänit lakkautettiin ja TE-keskukset, ympäristökeskukset ja lääninhallitukset korvattiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla (ELY) sekä aluehallintovirastoilla (AVI).

Tämä aluehallinnon viimeisin uudistus valmistui vuonna 2010. Sen jälkeen sisällöllinen työ on vihdoin päässyt vauhtiin. Aluekehittämisen strategista ja operatiivista toimintaa toteutetaan valtionhallinnon ja aluehallinnon yhteistyönä.

Kuntien rahoittama yhteenliittymä onkin luonteva aluekehityksen työrukkanen. Maakuntien liitoissa on paras alueensa tuntemus, siihen kytkeytyvää osaamista ja laajat toimintaa tukevat verkostot. Liitoissa on myös aito halu alueen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kehittämiseen.

Nyt kun varsin mittavasta aluehallinnon uudistuksesta on kulunut kaksi vuotta, TEM suunnittelee uutta organisaatiomallia, uutta työnjakoa – uutta uudistusta. Valmisteilla oleva hallintomalli kyseenalaistaa maakuntien suvereniteetin alueidensa kehittäjinä eli sen, mitä juuri kaksi vuotta sitten korostettiin. Myllerrys on täällä taas!

Ministeriö esittää, että Euroopan unionin tulevan ohjelmakauden alueelliset ohjelmat korvattaisiin yhdellä valtakunnallisella ohjelmalla. Tätä ”valtakunnallista alueohjelmaa” hallinnoitaisiin yhdeksästä ELY-keskuksesta, TEM:n johtamana. Maakuntaliittojen organisoima, laajassa yhteistyössä tehtävä kehitystoiminta vesitettäisiin.

Samalla maakuntaliitot menettäisivät rakennerahastovarojen hallinnoinnin, aluekehittämisen keskeisen työvälineen. Toisin sanoen valtaa siirrettäisiin alueilta keskushallinnolle.

Hallintomallin uudistusta perustellaan tällä kertaa muun muassa tarpeella pienentää EU-hankkeiden hallintokuluja. Tämä perustelu on keksitty lukemalla väärää saraketta. Todelliset hallinnointikulut hoidetaan teknisellä tuella, jonka osuus on vain 4 prosenttia EU-tuista.

Suurempi luku, 25 prosenttia, jolla nyt pelotellaan, sisältää hankkeiden toteuttajien työpanoksen. Vankkaa osaamista vaativaa aluekehitystyötä ei voida toteuttaa ilman tätä työpanosta ja sen aiheuttamia kuluja, oli vastuuorganisaatio mikä tahansa.

Ministeriön suunnitelmat vetävät mattoa alueilla nyt tehtävän yhteistyön alta. Samalla uhkaa kariutua koko seuraavan ohjelmakauden aluekehitystyön dynaamisuus.

Hallinnonuudistukset vievät aina aikaa organisaation sisällä. Tällöin energia kohdistuu väärin – sisällöistä rakenteisiin – ja työn laatu heikkenee. Samalla työntekijöiden motivaatio kärsii: toisiaan seuraavien myllerrysten alla on vaikea innostua aina uudelleen. Hankerahoja hakevat asiakkaatkaan eivät taas kerran tiedä, kenen kanssa toimia ja miten, joten uuden ohjelmakauden aluekehitysrahat uhkaavat jäädä käyttämättä.

Aluekehityslain mukaan maakuntaliitot laativat alueidensa EU-ohjelmat. TEM esittää nyt, että ELY-keskukset laativat ne. Ministeriön esitys on lainvastainen, ja laki halutaan nyt muuttaa vastaamaan esitystä. Häntä yrittää heiluttaa koiraa.

EU:ssa korostetaan alueiden Eurooppaa. Unionin perusperiaatteisiin kuuluu, että aluekehityksessä vastuu on alueilla itsellään. Periaate ottaa huomioon alueiden moninaisuuden, erilaiset lähtökohdat ja paikallisten voimavarojen hyödyntämisen.

EU:n tulevan rakennerahastokauden linjaukset perustuvat vielä aiempaa vahvemmin juuri aluelähtöisyyteen ja ohjelmatyön tehostamiseen. Alueiden Euroopalla on kestotilaus, josta Suomi on ajautumassa sivuraiteille.

Nyt Suomessa valmisteltu malli tulevan rakennerahastovarojen hallinnoinnista on kehittymässä kansalliseksi kompastuskiveksi, jonka seuraukset tulevat monella tavalla kalliiksi. Näinä talouskriisin varjostamina aikoina pitäisi ottaa järki käteen ja antaa alueille työrauha.

» Takaisin

» Sivun alkuun