Puheita ja kirjoituksia

Luomu liitoon

Artikkeli: Luomulehti, marraskuu 2011 17.11.2011

Käsitys ”puhtaasta suomalaisesta ruoasta” on ollut luomun kehittymisen suurin este: ”melkein luomua” ei tunneta kansainvälisesti.

Maabrändivaltuuskunnan mukaan Suomen tavoitemielikuvana on olla maa, joka ratkaisee ongelmat. Mielikuvaan kuuluu myös toimivuus, koulutus ja luonto. Tältä pohjalta valtuuskunta asetti maataloudelle haasteen kehittää tuotantotapoja, jotka menestyvät maailmantalouden myrskyistä riippumatta. Omavaraisuus ja paikallistalous, riippumattomuus tuontiin perustuvista tuotantopanoksista, nousevat merkityksellisiksi, kun luomusta halutaan kansainvälinen brändi. Tavoitteeseen sisältyy, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet maatalouden tuotannosta on luomua.

Lähdemme asetettua tavoitetta kohti takaa-ajoasemasta: Suomen ruokamarkkinoista vain yksi prosentti on luomua, kun vastaavan väestömäärän ja luomupinta-alan maassa, Tanskassa, se on seitsemän prosenttia ja eurooppalainen (EU15) keskiarvokin on kaksi prosenttia. Mistä erot luomun kulutuksessa sitten juontavat?

Luomun menestystarinaa Tanskassa selittää kehittämismalli, jossa ekologisuuden rinnalla ovat modernius, innovatiivisuus ja taloudellisuus. Raha on hyvä konsultti luomussakin ja teknologinen kehitys avainasemassa. Luomuun on panostettu. Tuotteiden välinen hintaero on alusta asti ollut pieni ja luomu kaikkien kuluttajien ulottuvissa.

Suomessa luomu on saanut toisenlaisen kohtelun. Lähtökohta kaikessa ruoantuotannossamme on positiivinen, puhtaus. Käsitys ”puhtaasta suomalaisesta ruoasta” on kuitenkin ollut luomun kehittymisen suurin este: ”melkein luomua” ei tunneta kansainvälisesti.

Luomutuotanto on vahvaa ammattitaitoa vaativaa. Sen tueksi ei ole ollut riittävästi tutkimusta eikä koulutusta ja neuvonnankin saatavuus on vaihdellut. Taitolajiksi tunnustamisen sijaan vallalla ollut asenteellisuus ja ennakkoluulot luomusta ”puunhalauksena” ja ”huuhaana” ovat saaneet rehottaa.

Luomun mainetta ja mielikuvaa erityisesti sen taloudellisesta kannattavuudesta ovat heikentäneet myös nk. jäähdyttelijät, viljelijät, joille tuotannon kehittämistä tärkeämpää on ollut luomun tavanomaista tuotantoa suurempi tuki.

Luomu on nosteessa, nyt myös meillä. Kuluttajien suhde ruokaan monimuotoistuu ja kauppa reagoi etsimällä valikoimiinsa lisää luomutuotteita. Etsintä johtaa valitettavan usein ulkomaisille ruokamarkkinoille, kotimaisten vaihtoehtojen puuttuessa hyllyt täyttyvät tuontiruoasta. Markkinalähtöisyys sellaisenaan, ilman minkäänlaista julkista ohjausta, onkin kotimaisen luomutuotannon sudenkuoppa.

Nyt, kun luomutuotannon ottaminen maatalouden kehittämisen standardiksi on asetettu tavoitteeksi ja luomuun liittyvät ongelmamme tunnistettu, tarvitsemme keinoja niiden voittamiseksi.

Suomen Luomuinstituutti Mikkeli tarjoaa puuttuvan infrastruktuurin monialaisen, eri toimijoiden välisen yhteistyön kokoamiseen ja voimavarojen tehokkaaseen suuntaamiseen. Tämän uuden yhteistyön avulla korkealle asetetut tavoitteet luomun edelläkävijyydestä on mahdollista saavuttaa. Luomulla on Suomessa tulevaisuus.


» Takaisin

» Sivun alkuun