Puheita ja kirjoituksia

Raja, rajalta, rajoille

Artikkeli: Rajaseutu-lehti 8.4.1998

Globalisoituvassa maailmassa on sekä suomalaisuus että raja-alueiden merkitys uudelleen neuvoteltava.

Gloria Anzaldua kuvaa USA:n ja Meksikon välistä rajasta seuraavasti:

”USA:n ja Meksikon välinen raja on avoin haava, missä kolmas maailma kohtaa ensimmäisen ja vuotaa verta. Ja ennen kuin veri hyytyy, se vuotaa jälleen. Kahden maailman elämänneste kohtaa muodostaen kolmannen, rajakulttuurin. Rajat on pystytetty määrittelemään paikkoja, jotka ovat turvallisia ja vaarallisia, erottamaan 'heidät' 'meistä'. Raja on erottava, kapea viiva jyrkänteen reunalla. Rajamaa on epämääräinen ja määrittelemätön paikka, jonka keinotekoisen rajan tunnepohjaiset jäänteet ovat synnyttäneet. Se elää jatkuvassa murroksen tilassa.”

Raja on viiva, joka erottaa, mutta myös paikka, joka yhdistää. Kävin itse jokin aika sitten rajalla yhdessä suomalaisen rajavaltuuskunnan kanssa. Seisoimme Suomen puolella. Samanaikaisesti rajavaltuutettu seisoi Venäjän puolella. Välissä oli viiva. Suomalainen rajavaltuutettu teki tietyt merkit, samoin venäläinen. Hetken kuluttua istuimme kokoushuoneessa keskustelemassa siitä, miten rajan ylittävää matkailua voidaan alueellamme kehittää.

Viime aikoina kansainvälisten suhteiden tutkimus ja käytäntö ovat voimakkaasti kyseenalaistaneet kylmän sodan maailman ja siihen liittyvät käsitykset. Kylmän sodan maailma oli kaksinapainen. Valtion edut olivat selkeästi määritellyt ja määräsivät valtioiden ulkosuhteita. Kylmän sodan raja oli kahden maailman raja. Toisella puolella oli vaara, sisäpuolella turvallisuus. Rajan vartiointi perustui tähän vaaran ja turvallisuuden kahtiajakoon. Taloudellisia, kulttuurillisia ja sosiaalisia suhteita ei kehitetty rajoja ylittäen.

Kylmän sodan aikana raja-alueet marginalisoituivat, muuttuivat reuna-alueiksi. Niihin liittyvät Suomessa mielikuvat ”raukoilla rajoilla” ja ”rajan kirot”. Kylmän sodan loppumisesta on lähes kymmenen vuotta. Minuun teki voimakkaan vaikutuksen ajaessani muutama vuosi sitten kuutostietä, kun yht'äkkiä eteeni ilmestyi tienviitta: ”Sortavala 62 km”.

Nyt uudet kysymykset nousevat etualalle. Maailma on muuttumassa moninapaiseksi. Valtioiden edut hahmottuvat uudelleen globalisoituvassa kehityksessä. Globalisoituminen määrittelee myös uudelleen vaaran ja turvallisuuden käsitteet. Identiteetti ja kulttuuri nousevat yhä enemmän esille. Vaara ei enää aina ole ulkopuolella, rajan tuolla puolen. Turvallisuus ei myöskään aina ole rajojen sisäpuolella. Globalisoituvassa maailmassa raja ei myöskään enää ole viiva, jyrkänne, vaan se on kielen, kulttuurin ja taloudellisten siteiden jatkumo.

Raja erotti meidät, läntisen maailman, ja heidät, itäisen naapurin. Rajojen avautuminen ja monimuotoistuminen herättää kysymyksen siitä, keitä me olemme. Suomalaiset ovat aina määritelleet itsensä suhteessa rajan toisella puolella oleviin: ”ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tule.” Nämä määritelmät tuskin ovat enää ajankohtaisia. Globalisoituvassa maailmassa on sekä suomalaisuus että raja-alueiden merkitys uudelleen neuvoteltava. Ehkä se on jo tapahtunut tai tapahtumassa, vaikka emme sitä vielä tiedosta. EU:n jäsenyys ja esimerkiksi ajatus uudesta ”Pohjoisesta ulottuvuudesta” ovat merkkejä tästä.

Kansainvälistyvässä maailmassa raja-alueisiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Esimerkkinä tästä on Euroopan raja-alueiden liiton, AEBR:n, synty ja 25 vuoden elämänkaari. Yhä useammat ja useammat raja-alueet ovat liittyneet tähän organisaatioon, jonka tehtävänä on kiinnittää huomiota Euroopan kehitykseen raja-alueiden näkökulmasta.

Euroopan unionin tavoitteena on eurooppalaisuus, yhteinen identiteetti ja kulttuurien moninaisuus. Raja-alueiden merkitys kääntyy nyt päinvastaiseksi. Raja ei enää ole erottava tekijä, vaan siihen liittyy yhdistäviä merkityksiä. Emme enää kysy, mikä meidät erottaa naapurista, vaan mikä meidät yhdistää naapuriin. Eurooppalaiset raja-alueet ovat siten muotoutumassa uusien kulttuuri-identiteettien, alueellisen yhteistyön ja sosiaalisen koheesion kokeilukentiksi. Näillä kentillä määritellään uudelleen ulkopolitiikan edut ja sisältö, rajavartioinnin merkitys ja toimintatavat sekä aluekehityksen tavoitteet ja mahdollisuudet.

Euroopassa on kehitetty organisaatiomalleja sille, miten Euroopan raja-alueilla on mahdollista organisoida alueellista yhteistyötä. Näitä kutsutaan nimellä euregio ja euroalue. Mallit ovat mielenkiintoisia. Euroopassa on esimerkkejä raja-alueparlamenteista, yhteistyöryhmistä ja hallinto-organisaatioista, jotka hyvin eri tavoin huomioivat kansalaisten osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuudet rajat ylittävässä yhteistyössä.

Euroopan ulkorajoilla, mm. Pohjois-Karjalassa, rajoja ylittävää yhteistyötä vaikeuttaa kylmän sodan perintö ja tämänhetkisten rajoja ylittävän yhteistyön hallintomallien monimutkaisuus ja monitasoisuus. EU:n Interreg- (jolla rahoitetaan projekteja esim. Pohjois-Karjalassa) ja Tacis-ohjelmien (jotka ovat osa EU:n Venäjän politiikkaa) yhteensovittaminen ei ole aivan yksikertaista.

Rajat ylittävän aluekehitystyön selkeyttämiseksi olemme Pohjois-Karjalassa päättäneet selvittää euregio-alueen perustamista Suomen ja Venäjän rajalle. Toisena osapuolena olisi Interreg Karjala -ohjelma, joka käsittää kolme Suomen maakuntaa: Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan. Venäjän puolelta partnerina olisi Karjalan tasavalta.

Tavoitteena on ensimmäisessä vaiheessa rajoja ylittävien projektien yhteisrahoitus siten, että EU-raha Suomen puolella kohtaa EU-rahoituksen Venäjän puolella. Tällöin voisimme ottaa ensimmäisen askeleen kohti Pohjoista ulottuvuutta, ajatusta, joka tulee lähivuosina olemaan Suomen EU-politiikan avainajatus, mutta josta vielä puuttuu sisältö.

» Takaisin

» Sivun alkuun