Puheita ja kirjoituksia

Pielisen allas - eurooppalainen silta tulevaisuuteen

2.2.1996

Pielisestä kansainvälinen kokeilualue

Kansainvälisyys, Pielinen ja Pielisen allas: mitä on kansainvälisyys Pielisellä, mitä mielikuvia ihmisillä on Pielisestä. Kysyin kerran kansainvälisiltä tutkijoilta, mitä he tietävät ja mikä mielikuva heillä on Pielisestä.

Vastaukseksi tuli: Onko se ruoka, voiko sitä syödä, vai onko se peli, jota pelataan. Kun selitin, että se on Pohjois-Karjalan suurin järvi ja osa uutta tehtävääni, kysyi joku, onko Pielisellä ehkä nähty Loch Nessin hirviön kaltainen hirviö, jolla Te voitte markkinoida aluettanne. Toinen sanoi, että meidän täytyy päästä CNN:ään, kansainväliseen televisioon: perustakaa Pielisen ”pelastusarmeija”. Tai antakaa kaikille Euroopan nuorille interrail-passi, jossa lukee ”Last Stop Pielinen”.

Totesin, että eurooppalaisilla on tyhjiö Pielisen kohdalla. Tällöin mielikuvia voidaan luoda. Tuntemattomuus ei ole vain haitta, vaan myös mahdollisuus.

Miten löydämme suuren, yhteisen tekijän, joka on lähtökohtana tulevaisuuden suuntautumiselle? Metsää ja puuta meillä on. Pielisen alueella on puurakentamista, puutaidetta, puuteollisuutta, on puuta ja luontoa.

Miten tämä lähtökohta voidaan kansainvälistää? Suomessa ja Pohjois-Karjalassa metsäosaaminen liittyy puun kasvattamiseen ja puun korjaamiseen sekä ympäristövaikutusten kartoitukseen ja metsän moninaiskäyttöön. Kansainvälisesti haasteena on metsä ja maapallon eloonjääminen. Seuraavan 20 vuoden kuluessa poliittinen ja maailmanlaajuinen kiinnostus metsiä kohtaan lisääntyy. Maapallon lämpenemisen takia ihmiset kiinnostuvat siitä, kuinka metsät selviävät.

Jos Pieliseen halutaan liittää tällainen maailmanlaajuinen metsien ulottuvuus, lähtee se mielestäni siitä, että biodiversiteetti – luonnon monimuotoisuus – pitää säilyttää.

Visioni ei kuitenkaan olisi pelkästään luontovisio, vaan kaikki neljä rakenneosaa: luonto, teollisuus, rakentaminen ja taide, olisivat siinä mukana. Pielisestä kehitettäisiin kansainvälinen kokeilualue maapallon tulevaisuuden turvaamiseksi. Suomalainen metsäteollisuus olisi tässä edelläkävijä. Luonto ja teollisuus voidaan yhdistää ja siihen voidaan liittää puurakentamista tavalla, joka takaa maapallon tulevaisuuden ja eloonjäämisen ja samalla myös luonnon moninaisuuden. Taide ja kulttuuri olisivat myös tärkeitä. Visio liittyisi Karjalan itä-länsiulottuvuuteen. Pohjois-Karjalasta tulisi monimuotoinen kokeilualue, joka osoittaisi, miten tulevaisuudessa puu ja metsä yhdistyvät maapallon eloonjääntiin.

Jos kysyisin kahdenkymmenen vuoden päästä samoilta ihmisiltä mielikuvia Pielisestä, toivoisin saavani seuraavanlaisia vastauksia:

Joku sanoisi, että hänen poikansa tai tyttärensä tai hän itse oli ollut metsätyöleirillä Pielisen alueella. Siellä harjoiteltiin puun korjuuta ja kaatoa luontoa säästävällä tavalla.

Kansainvälinen tutkija, joka oli ollut täällä tutkimusasemalla, olisi seurannut, kuinka kasvihuoneilmiö vaikuttaa havumetsään tällaisessa mikroympäristössä. Tutkijat olivat käyneet täällä kerran vuodessa pitämässä symposiumia, jotta ympäristön ilmaston kehitys ja sen vaikutus metsään selviävät.

Kolmas, norjalainen teollisuusyrittäjä, olisi käynyt katsomassa, miten metsää hoidetaan niin, että taataan kaikki luonnolle tärkeät tekijät ja niin, että se on maailmanlaajuisesti hyväksyttävää. Enossa metsäteollisuuden uudella asemalla tuotettiin jo mm. paperia uuden, puhtaan teknologian avulla.

Taiteen ja kulttuurin edustaja olisi käynyt Pielisen altaalla tutustumassa, kuinka taide ja kulttuuri kehittyvät ympäristössä, jossa muuten kokeillaan metsän pohjalta uutta elämää.

Matkailuihmisille Pielisen uusi mielikuva voisi olla – ei ”Last Stop Pielinen” – vaan ”Global Survival First Stop Pielinen”.

» Takaisin

» Sivun alkuun