Puheita ja kirjoituksia

Innovatiivisuus Pohjois-Karjalassa

Innovatiivisin maakunta -juhlatilaisuus, Joensuu 31.3.2000

Kielteiset ilmiöt voidaan yhtä hyvin kääntää positiivisiksi.

Esimerkki 1: Ajan taksilla Ruvaslahdelta Joensuuhun joskus 1970-luvun loppupuolella. Taksinkuljettajani on sairastunut, ja tilalla on sijainen, vanhempi mies, jota en ole koskaan tavannut. Matkan aikana hän kertoo minulle keksinnöstään. Hän on miettinyt puimakoneen periaatetta, löytänyt uudentyyppisen sentrifugi-periaatteen ja esittelee sitä innokkaasti huolimatta siitä, etten juurikaan ymmärrä periaatetta. Hän toivoo, että ottaisin yhteyttä Rosenlewiin, jolle hän jo on tarjonnut keksintöään. Hänellä ei kuitenkaan ole tarvittavia suhteita. Asia jää minultakin hoitamatta, palaan hetken kuluttua Tanskaan.

Esimerkki 2: Tapahtuu joskus 1980-luvun puolivälissä. Ruvaslahden Tietotupa on juuri perustettu. Yksi aktiivisimpia on kyläseppä. Hän on juuri saanut patentin proteesille, jota hän nyt aktiivisesti markkinoi mm. Punaiselle Ristille. Matilta puuttuu kuitenkin pääomaa, mahdollisuudet prototyypin tekemiseen ja markkinointikanavat.

Nämä esimerkit osoittavat, että aivan sattumaltakin kohtaa innovatiivisuutta. Ihmiset miettivät oman arkielämänsä pohjalta uusia ratkaisuja. Mikäli taksinkuljettajani ja kyläseppä Matti olisivat esitelleet keksintöjään tänä päivänä, olisivat Pohjois-Karjalan Keksijät voineet auttaa heitä käytännön ongelmissa. Uusyrityskeskus olisi voinut viedä asioita eteenpäin, ja ehkä keksinnöistä olisi syntynyt myös uusia yrityksiä. 1970- ja 1980-luvun puolivälissä tilanne oli kuitenkin toinen.

Mitä tarvitaan, että innovatiivisuus kehittyy, mitkä ovat innovatiivisen alueen tunnusmerkit? On harhaluulo, että keksinnöt ja innovaatiot syntyvät tyhjästä: joku kekseliäs henkilö vaan saa ahaa-elämyksen vähän Pelle Pelottoman tapaan, ja asia on selvä. Näin ei kuitenkaan ole. Innovatiivisuus, uudet ajatukset ja ideat vaativat haasteellisen toimintaympäristön.

Ongelmat ovat usein lähtökohtia innovaatioille. Toisen maailmansodan jälkeen sekä Saksassa että Japanissa syntyi uusia innovaatioita, koska maiden oli pakko kehittää talouttaan. Kylmän sodan kilpavarustelu kiihdytti asetuotantoon liittyvien innovaatioiden määrää. Kerran keskustellessani Tanskassa teknologian arvioinnista eräs teollisuuden edustaja totesi, että kriittinen tekniikan arviointi oli tärkeätä siten, että yrityksen insinöörit elävät kriittisessä ympäristössä, joka kehittää uusia ajatuksia ja ideoita. Ensimmäinen edellytys innovaatioille on siten uusien ratkaisujen ja innovaatioiden synnyn ”pakkopaita”. Innovaatiot eivät synnyt tyhjästä, vaan aina pakon ja ongelmien edessä.

Seuraava edellytys innovatiivisuuden kehittymiselle on pystyä tunnistamaan nämä uudet kysymykset ja hahmottamaan tulevaisuuden haasteet. Kaksi markkinointimiestä meni Afrikkaan myymään kenkiä. Toinen lähetti kotiin sähkeen: ”Turha yritys, kenelläkään ei ole kenkiä.” Toinen sähkötti: ”Valtavat markkinat; kenelläkään ei ole kenkiä!”

Kun kyseessä on Afrikka ja kengät, voimme nauraa esimerkille, mutta jos kyseessä on ikääntyminen ja Pohjois-Karjala, on haasteita vaikeampi tunnistaa. Koemme usein ikääntymisen – ja miks'ei myös harvan asutuksen ja kuntien huonon taloudentilanteen – rasituksena, ne ovat kielteisiä ilmiöitä. Yhtä hyvin ne voidaan kääntää positiivisiksi. Pohjois-Karjalassa väestö ikääntyy nopeammin kuin muualla. Samat ongelmat tulevat myös muualle. Meillä on etulyöntiasema! Ratkaisut ovat maailmanlaajuisesti sovellettavissa, oli kyse sitten apuvälineistä, tietotekniikan käytöstä vanhusten hoidossa tai aivan uusien palvelumuotojen tuottamisesta.

Kolmas tärkeä asia on ruohonjuuritason ideat, se että maakunnasta löytyy ideoijia, jotka pystyvät luomaan haasteiden edellyttämiä tuotteita ja palveluja. Kuten olemme tänään täällä todistamassa, keksijöitä Pohjois-Karjalassa on. Nyt myös heidän organisaationsa tukee erillään olevia innovatiivisia ihmisiä, jotka miettivät uusia ajatuksia.

Ideointi voi arkielämässä tapahtua myös esimerkiksi Me Kehittäjät -prosessin kautta. Tällöin kunnassa luodaan sitä haluaville prosessi, jossa omia ideoita ja ajatuksia voidaan edelleen kehittää. Esimerkkinä vielä Oppiva Ylä-Karjala, ainutlaatuinen kansalaisverkko, joka antaa mahdollisuuksia kehittää uusia ideoita tietoyhteiskuntaan tavalla, jota voidaan soveltaa myös muualla.

Ideoijia voi tulla myös monta muuta kautta. Esimerkiksi tulomuuttajat voivat tuoda uusia ideoita tullessaan. Maakunnasta pois muuttavat ja tänne palaavat ovat erittäin innovatiivisia. He tuntevat oman maakuntansa kulttuurin ja pystyvät palatessaan näkemään asioita uudella tavalla. Esimerkiksi Skotlannissa tehdyt tutkimukset vahvistavat, että uusia ideoita tuova voi myös usein olla ulkopuolinen tulo- tai paluumuuttaja.

Keksinnöt ja innovaatiot eivät yksin riitä. Tarvitaan myös institutionaalisia rakenteita, nk. välittäjäorganisaatioita, jotka tukevat keksintöjen ja innovaatioiden eteenpäin viemistä. Ne toimivat maakunnan yritysten ja koulutusjärjestelmän muodostamassa kehikossa.

Pohjois-Karjalassa välittäjäorganisaatioita on luotu paljon. Yrityshautomot, teollisuuskylät ja seudulliset kehittämisyksilöt kuten KETI, välittävät yleisesti seutukunnassa tietoa mahdollisuuksista. Uusyrityskeskus käyttää englantilaista Jobs and Society -mallia, jossa tuetaan ideoiden muokkaamista yrityksen tasolle. Karelli-voimavarakeskus kohdistaa toimintansa erityisesti naisiin. Business & Innovation Centre Tiedepuistossa on korkean teknologian ideoiden yrityshautomo. Lisäksi tulevat vielä erityisprojektit: X3, joka on kolme vuotta kehittänyt puutuotealaa; Nokis, joka kehittää tietoyhteiskuntaideoita ja Optiikan kehittämisprojekti, joka on yrittänyt tuotteistaa yliopiston fysiikan laboratorion osaamista. Esimerkkejä voitaisiin mainita vaikka kuinka paljon.

Lopuksi tarvitaan vielä innovatiivisuuden vireä toimintaympäristö. Ei riitä, että on ideoita, eikä riitä, että on välittäjäorganisaatioita, jotka kehittävät niistä yrityksiä. Tarvitaan myös pitkän tähtäimen osaamista. Osaamiseen perustuvalla aluepolitiikalla tarkoittaa sitä, että alueella pystytään synnyttämään tietyn asian huippuosaamista. Pohjois-Karjalassa on puu- ja metsäosaamisen sekä muovi-metallialan – erityisesti siihen liittyvän ruiskupuristuksen – huippuosaamiskeskukset. Näillä alueilla tulisi siten syntyä erityisen paljon ideoita, innovaatioita ja uusia yrityksiä. Maakunnan huippuyritykset, esimerkiksi Abloy ja Perlos, tukevat innovatiivisuutta omalla tavallaan, esimerkiksi kehittämällä alihankintaa ja hyödyntämällä osaamiskeskusten palveluja. Yliopiston tutkimusyksiköt ja muut huippukoulutusyksiköt luovat innovatiivisuuden toimintaympäristöä.

Pieni maakunta ei luonnollisestikaan voi olla osaaja kaikessa, vaan sen tulee keskittyä oleelliseen. Tällöin voi syntyä saumaton ketju, jota voidaan nimittää ”Pohjois-Karjalan innovaatiojärjestelmäksi” samaan tapaan kuin puhutaan suomalaisesta innovaatiojärjestelmästä. Se on kokonaisuus, joka takaa myös tulevaisuuden kehityksen. Tässä kokonaisuuden ketjussa Pohjois-Karjalan Keksijöillä on erittäin tärkeä osa. Sanoisin jopa, että koko innovaatiojärjestelmä lepää heidän harteillaan.

Toivon, että Pohjois-Karjalan Keksijät voisivat kohdistaa erityisen kampanjan vanhempiin ihmisiin! He pystyvät omaa elämänkokemustaan hyödyntämällä luomaan uutta, tämän päivän ihmisen tarpeita tyydyttävää, tulevaisuutta varten.

» Takaisin

» Sivun alkuun