Puheita ja kirjoituksia

Väärä vastaus väkivaltaan

Puheenvuoro: Suomen Kuvalehti 16.11.2005

Ranskan mellakoilla on tärkeä viesti meille.

Ranskassa on palanut 10 000 autoa. Sisäministeri Sarkozy on kutsunut mellakoitsijoita roskaväeksi. Kesti kauan ennen kuin presidentti Chirac puhui kansalle. Maailman lehdistö analysoi, mitä Ranskassa tapahtuu ja miksi. Mellakat eivät olleet poliittisesti organisoituja. Ne käynnistyivät kahden esikaupungin nuoren paettua poliisia puhelinkoppeihin ja menettäessä henkensä.

Ongelma on ollut tiedossa kymmeniä vuosia. Myöskään toisen ja kolmannen sukupolven siirtolaisilla ei ole omaa identiteettiä. He ovat joutuneet kieltämään vanhempiensa identiteetin ja etsimään uutta ranskalaista identiteettiä. Huolimatta Ranskan kansalaisuutta korostavasta ideologiasta kansalaiset eivät kuitenkaan ole olleet tasa-arvoisia, ja ulkomaalaistaustaisille nuorille elämä on ollut vaikeaa. Työttömyys, esikaupunkien väkivalta ja kurjistuneet olosuhteet ovat olleet arkipäivää. Vasta nyt Ranskan valtio osoittaa rahaa lähiöiden olosuhteiden parantamiseen. Vasta nyt jokainen yli 25-vuotias lähiönuori pääsee työhönottohaastatteluun. Vasta nyt tehdään jotakin ongelmien hoitamiseksi!

Poliisipartiot, mellakoitsijoiden kutsuminen roskaväeksi ja työllisyysohjelmien kehittäminen tässä tilanteessa on ongelmallista. Tarvitaan mellakoita, jotta siirtolaisnuoret huomataan. Tarvitaan palavia autoja, jotta rahoitus järjestyy. Tarvitaan pelkäävät esikaupunkilaiset ja ulkonaliikkumiskiellot, jotta ongelmat tunnustettaisiin.

Ranskan mellakoilla on tärkeä viesti meille. Suomessa on vähän ulkomaalaisia. meillä ei myöskään ole kokonaisia esikaupunkialueita, joissa asuu vain maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Mutta myös meillä toisen sukupolven maahanmuuttajat ovat turhautuneet. Myös meillä on rasistisia yhteenottoja ja esikaupunkialueiden kurjistumista.

Suomessa toivotaan työperäistä maahanmuuttoa. Työvoimatarpeemme tyydyttämiseksi tarvittaisiin 20 000–30 000 maahanmuuttajaa vuodessa. He voisivat tulla Suomen lähialueilta Virosta ja Venäjältä. Venäjän väestökehitys kuitenkin ennakoi päinvastoin todellista työvoimapulaa Venäjällä. Myöskään virolaiset eivät ole valmiita muuttamaan Suomeen, maa tarvitsee kaiken työvoimansa itse.

Mikäli työperäistä maahanmuuttoa Suomeen halutaan, on odotettavissa, että se tulee maista, joiden kulttuurit ovat meille vieraampia. Ne ovat myös maita, joissa nuoret väliinputoajia vanhempiensa ja lähtömaansa kulttuurin ja suomalaisen kulttuurin välillä. Myöskään suomalainen kulttuuri ei ole vastaanottavainen uusille arvoille ja ajatuksille. Tästä ovat maahan muuttaneet inkeriläiset surullinen ja varoittava esimerkki.

Jos haluamme työperäistä maahanmuuttoa, on jo nyt valmistauduttava, että Ranskan tapahtumat eivät jossakin vaiheessa toteudu myös meillä. Tämä vaatii hyviä kotiuttamisohjelmia, joissa muuttajat aktiivisesti sitoutetaan yhteiskuntaan. Tarvitaan ohjelmia, jotka takaavat, että työhön tulevat tuntevat olevansa tasa-arvoisia suomalaisen yhteiskunnan jäseniä. On välttämätöntä, että myös meidän asenteemme muuttuvat ja asennemuutokseen tulee valmistautua jo nyt.

Suomi on syrjäinen maa, jossa on ollut vähän maahanmuuttajia. Tästä huolimatta rasistisia yhteydenottoja on ollut. Maahanmuuttajan on vaikea saada työtä, myös toisessa sukupolvessa. Ranskan kokemusten pohjalta on nyt viimeinen hetki lähteä muokkaamaan asenteitamme. Emme voi vain katso sivusta Ranskan tapahtumia ja rintaamme lyöden todeten, että hyvä, kun Suomessa ei ole enempää ulkomaalaisia.

Pahin skenaario Ranskassa olisi se, että mellakoita ei pystyttäisi hillitsemään eikä järjestystä palauttamaan. Jos mellakat jatkuvat vielä pitkään, on edessä vaikeita valintoja. Yksi valinta olisi kutsua armeija apuun. Tähän ei onneksi ole tarvinnut turvautua. Vielä pahempi vaihtoehto olisi se, että joskus tulevaisuudessa Ranskassa tai jossakin muussa EU-maassa jouduttaisiin turvautumaan EU:n taistelujoukkojen apuun. Tällöin oltaisiin todella tukalassa tilanteessa. Suomalaiset taistelujoukot joutuisivat palauttamaan järjestystä Pariisin esikaupungeissa tai ranskalais-belgialaiset Tampereen esikaupungeissa.

Euroopan yhteisöllä on suuri vastuu siitä, että tällaista tilannetta ei koskaan pääse syntymään. Tämä edellyttää voimakkaita toimenpiteitä maahanmuuttajien kotiuttamiseen ja sitouttamiseen niihin yhteiskuntiin, joissa he elävät. Se ei tarkoita missään nimessä sitä, että EU:n kriisinhallintajoukot taistelevat rajoilla ja estävät vieraiden pääsyn Eurooppaan.

» Takaisin

» Sivun alkuun