Puheita ja kirjoituksia

Pommin kautta rauhaan?

Kolumni: Ydin-lehti 19.4.2010

Kun mahdollisen alueellisen konfliktin molemmilla osapuolilla on hallussaan ase, on aseistariisunta todennäköisempää kuin jos vain toisella on.

Länsimaat voivat suhtautua Iranin kehitteillä olevaan ydinaseeseen monella tavalla. Ensimmäinen on, että hyväksytään Iranin ydinaseen kehittäminen. Tai ainakin se, että Iranista on tulossa nk. kynnysvaltio eli valtio, joka nopealla aikataululla voi kehittää ydinaseen. Toinen vaihtoehto on, että pommitetaan Iranin ydinlaitoksia. Tämä on ollut esillä niin Israelissa kuin USA:ssakin. Kolmas vaihtoehto on toivoa, että iranilaiset itse vaihtavat hallitusta. Neljäs on tällä hetkellä YK:n pöydällä oleva vaihtoehto: tiukemmat kansainväliset sanktiot Irania vastaan.

Nämä vaihtoehdot esitteli YK:n erityisasiantuntija Lähi-idässä, Terje Röd-Larsen, käydessään Suomessa jokin aika sitten. Hän totesi, että sanktiot eivät toimi ja että hallituksen vaihto ei ole näköpiirissä. Ei myöskään ole mitenkään varmaa, että uusi hallitus ei jatkaisi uraanin rikastamista. On siis jäljellä kaksi huonoa vaihtoehtoa, joko hyväksyä pommi tai pommittaa. Kun on olemassa selkeästi huono vaihto ja vielä huonompi vaihtoehto, joka vaarantaa Lähi-idän vähäisetkin rauhanpyrkimykset, mitä Iranin ydinaseen hyväksyminen merkitsisi?

Iranin mahdollinen ydinase ei ole vastaus sotilaalliseen uhkaan. Iran ei vielä moneen vuoteen pysty uhkaamaan ydinaseellaan USA:ta, vaikka ase olisikin kehitteillä. Eikä sillä ole mitään syytä uhata Eurooppaa, vaikka sen ohjukset pystyisivätkin saavuttamaan muutaman vuoden sisällä parin tuhannen kilometrin säteellä olevat kohteet. Ei myöskään ole todennäköistä, että Iran käyttäisi ydinasetta Israelia vastaan. Israelilla on ydinaseissa ylivoima, mikä merkitsisi Iranin kaupunkien tuhoa.

Iranin ydinaseessa on kyse ennen kaikkea maan alueellisesta roolista Lähi-idässä sekä kansainvälisestä arvostuksesta, jossakin määrin myös luonnollisesta ylpeydestä. Maa haluaa hallita korkean teknologian, jonka symboli uraanin rikastaminen. Iran ei luovu siitä eikä nk. polttoainekierron kontrollista, johon sillä on myös oikeus kansainvälisen ydinsulkusopimuksen mukaan.

Jos Iranista tulee kynnysvaltio, järkkyy voiman tasapaino Lähi-idässä. Iranin ja Israelin ydinaseet Lähi-idässä toisivat uuden kauhun tasapainon, joka todennäköisesti johtaisi siihen, että maat, kuten Syyria, Saudi-Arabia ja Egypti, aloittaisivat ydinaseen kehittämisen. Nämä maat ovat jo nyt ilmoittaneet kiinnostuksensa siviiliydinvoimaa kohtaan. Tätä prosessia myös Iran on käyttänyt hallitakseen ydinteknologiaa ja päästäkseen mahdollisimman lähelle herkkää ydinaseteknologiaa.

Tässä tilanteessa kansainvälisen yhteisöllä olisi vain yksi vaihtoehto: että Lähi-idästä tulisi ydinaseeton vyöhyke. Aikanaan Iran, ja myöhemmin Egypti, ovat ajaneet Lähi-itää ydinaseettomana vyöhykkeenä YK:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla. YK:n julkilausuma on rutiininomaisesti hyväksytty vuosittain, eikä asiassa juurikaan ole edistytty. Nyt kuitenkin Lähi-idän ydinaseeton vyöhyke tulee Egyptin esittämänä toukokuussa ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssiin. Egypti ajaa voimakkaasti sen hyväksymistä. Huolimatta siitä, että Israel ja Egypti ovat eri linjoilla siitä, minkälaisen prosessin tuloksena ydinaseeton vyöhyke voitaisiin hyväksyä, on tässä Lähi-idän rauhanprosessin suuri mahdollisuus.

Presidentti Obama on esittänyt ydinaseetonta maailmaa. Ydinaseettoman vyöhykkeen perustaminen olisi erinomainen keino lähestyä tätä tavoitetta. Vyöhyke perustetaan alueen valtioiden aloitteesta sopimuksella, jossa valtiot sitoutuvat olemaan kehittämättä, tuottamatta tai varastoimatta ydinaseita. Ydinaseettomaan vyöhykkeeseen kuuluu myös, että sen hyväksyvät kaikki viisi pysyvää ydinasevaltiota: USA, Kiina, Venäjä, Ranska ja Iso-Britannia. Ne antavat omasta puolestaan turvatakuut siitä, etteivät ne hyökkää ydinasein ydinaseettomalle vyöhykkeelle.

Ydinaseettomat vyöhykkeet ovat levinneet, vaikkakin julkisuudelta piilossa. Tällä hetkellä 116 valtiota on ydinaseettoman vyöhykkeen jäsenenä. Suurin yhtenäinen alue on Latinalainen Amerikka ja Karibianmeri, jossa myös Kuuba on mukana. Viimeinen ydinaseeton vyöhyke perustettiin hiljattain Keski-Aasiaan.

Kansainvälistä ydinsulkusopimusta, joka säätelee ydinaseiden leviämistä ja ydinvoiman rauhanomaista käyttöä, on pitkään rasittanut puolueellisuus ja kaksinaismoraali. Joillakin mailla voi olla ydinaseita, toisilla ei. Joitakin maita, kuten Irania, kohtaan esitetään sanktioita, kun taas Israel on saanut rauhassa kehittää ydinaseitaan, joskaan sitä koskaan tunnustamatta. Intian ja USA:n ydinteknologiaa koskeva yhteistyösopimus oli ydinsulkusopimuksen vastainen. Se kuitenkin hyväksyttiin ja Intia sai tarvittavat poikkeusluvat, Pakistan ei.

Kahden ydinasevaltion syntyminen Lähi-idässä on toisto kylmän sodan dynamiikasta. Kun molemminpuolinen tuho on taattu, on alueellinen pelote olemassa, eikä ole todennäköistä, että aseita käytetään. Kun mahdollisen alueellisen konfliktin molemmilla osapuolilla on hallussaan ase, on aseistariisunta todennäköisempää kuin jos vain toisella on. Niin myös Lähi-idässä.

» Takaisin

» Sivun alkuun