Puheita ja kirjoituksia

Joka toinen reserviläinen tarpeeksi

Debatti: Aamulehti 28.9.2006

Talvisodan tarina ei enää riitä suomalaisten kansallisen identiteetin pohjaksi.

Suomalaiset kannattavat yleistä asevelvollisuutta. Asevelvollisuuslain mukaan jokainen suomalainen mies on velvollinen puolustamaan isänmaata ja laillista yhteiskuntajärjestystä. Vaihtoehtona yleiselle asevelvollisuudelle tuodaan keskustelussa esiin ammatti- tai palkka-armeija. Tämä tyrmätään kalliimpana ja myös huonompana vaihtoehtona ammattisotilaiden rekrytoinnin kannalta.

Näiden kahden ääripään välillä on myös muita vaihtoehtoja. Valikoiva asevelvollisuus tarkoittaa sitä, että asevelvollisuus säilyy kutsuntavelvollisuutena, mutta palveluksen suorittaa huomattavasti nykyistä pienempi osuus ikäluokasta.

Kansainvälisesti ottaen Suomi on yksin. Euroopan unionin jäsenmaat ovat lähes järjestään siirtyneet Naton suosittelemaan ammattiarmeijaan. Yleinen asevelvollisuus on periaatteessa vielä voimassa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä Saksassa. Käytännössä nämä maat ovat jo siirtyneet valikoivaan asevelvollisuuteen, ja asepalveluksen suorittaa 15–30 prosenttia miesikäluokasta. Suomen kaltainen yleinen asevelvollisuus on EU-maista ainoastaan Kreikassa.

Kuinka yleinen on Suomen yleinen asevelvollisuus? Tänä vuonna kutsuntaikäluokkaan kuuluu yli 30 000 nuorta miestä. Tästä noin 80 prosenttia suorittaa asevelvollisuuden. Asevelvollisuuden suorittaa lisäksi kolmisensataa vapaaehtoista naista. Armeija tuottaa 25 000 uutta reserviläistä vuodessa. Aikaisemmin Suomessa on ollut 450 000 reserviläisen joukko, jota jo on vähennetty 350 000:een.

Vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon odotetaan vähentävän reserviläisten joukkoa 250 000:een. Mikä olisi sellainen tulevaisuuden vaihtoehto, jossa vuodessa koulutettaisiin reserviin esimerkiksi vain 15 000 nuorta – vaikkapa 60 tai 40 prosenttia ikäluokasta?

Koulutettavien valinta voidaan suorittaa eri tavoin. Periaatteessa koko ikäluokka osallistuu kutsuntoihin, joissa todetaan palvelukseen sopivuus. Sopiviksi todetuista valitaan ensin vapaaehtoiset, joita tarvittaessa täydennetään siten, että monipuolisuus esimerkiksi siviiliammattien suhteen säilyy. Puolustusvoimat voi näin saada tarvitsemansa joukot, muiden saadessa vapautuksen. Aseistakieltäytyjät jäävät ulkopuolelle, ja siviilipalvelus tulisi vapaaehtoiseksi.

Puolustusvoimien suorituskyky on luonnollisesti lähtökohta, jos tällainen muutos toteutetaan. Suorituskykyä ei kuitenkaan voida mitata tyhjiössä: lähtökohtana ovat aina uhkakuvat. EU:n turvallisuusopin mukaan, johon Suomikin on liittynyt, meitä uhkaavat ennen kaikkea terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen ja järjestäytynyt rikollisuus. Näistä mitään vastaan ei taistella asevelvollisuusarmeijalla. Tosin puolustusvoimat antaa virka-apua.

Laajamittaisen aseellisen hyökkäyksen uhka on tällä hetkellä erittäin epätodennäköinen. Mikäli tällainen uhka muodostuisi, ovat niin muut Pohjoismaat kuin Natokin arvioineet siihen olevan aikaa valmistautua.

Puolustusvoimien suorituskykyä ei myöskään mitata vain miesten määrällä. Suorituskyky perustuu yhä enemmän tietojärjestelmiin, liikkuvuuteen ja tulivoimaan. Kuten amiraali Juhani Kaskeala maapuolustuskurssin avajaisissa totesi, merivoimien uusilla ohjusveneillä on moninkertainen taisteluarvo vanhoihin sota-aluksiin verrattuna. Hävittäjätorjunnan tehon on arvioitu nousseen kaksi ja puolikertaiseksi, ja mekanisoidun prikaatin suorituskyky on niin ikään kaksinkertainen nykyiseen panssariprikaatiin verrattuna. Suorituskykyä voidaan näin ollen lisätä ja miesten määrää vähentää.

Yleistä asevelvollisuutta ei puolusteta vain puolustusvoimien suorituskyvyllä. Armeijalla on Suomessa myös sosiaalinen ja kasvatuksellinen tehtävä. Miehistä tulee miehiä. He saavat johtajakoulutuksen. He kohtaavat suomalaisia, joiden kanssa muuten eivät joutuisi tekemisiin. Ihailen Suomen puolustusvoimia kouluttajana, mutta miksi 20 prosenttia miehistä ja lähes kaikki naiset jätetään tämän demokratiakoulutuksen ulkopuolelle? Kasvatustehtävän näkökulmasta olisikin yleisen asevelvollisuuden ja nykyisen siviilipalveluksen sijaan pohdittava yleistä yhteiskuntapalvelua, joka koskisi kaikkia Suomessa asuvia.

Yleinen asevelvollisuus on Suomen itsenäisyyden symboli. Se määrittelee kansallista identiteettiämme, sitä mitä tänä päivänä on olla suomalainen. Talvisodan tarina on tarina yhteisistä kokemuksista ja surusta, se antaa kansakunnalle merkityksen. Tämä ei tänään riitä. Mielestäni suomalainen identiteetti tulee modernisoida, muuten se joutaa Liisa Jaakonsaaren (sd) mainitsemaan ”ulkomuseoon”.

Jos aiomme pärjätä tulevaisuudessa, meidän on löydettävä suomalaiseen menestystarinaan uusia ulottuvuuksia. Niitä onkin runsaasti tarjolla.

Emme voi pitää yleistä asevelvollisuutta ja sitä, että koko ikäluokka suorittaa asepalveluksen, enää itsestäänselvyytenä. Asevelvollisuuden säilyttäminen mutta samalla sen modernisointi vastaamaan uusia uhkia suorituskykyä vaarantamatta tulee saada seuraavan puolustus- ja turvallisuuspoliittisen selonteon lähtökohdaksi. Valikoiva asevelvollisuus on halvempi vaihtoehto, joka takaa myös ammattisotilaiden rekrytoinnin.

Meidän on nähtävä Suomen turvallisuus kokonaisuutena. Se koostuu arjen ja kriisitilanteiden turvallisuudesta, poikkeusolojen – myös sota-ajan – turvallisuudesta ja globaalista turvallisuudesta. Puolustusvoimien suorituskyky ja voimavarat tulee määritellä tältä pohjalta.

» Takaisin

» Sivun alkuun