Puheita ja kirjoituksia

Asevelvollisuuden merkitys muuttuu

Kolumni: Karjalainen 5.2.2005

Tutkimuksessa puhutaan sopivasta erilaisuudesta. Mitä se olisi?

Kannatan yleistä asevelvollisuutta. Asevelvollisuuden merkityksestä ja sisällöstä tulee kuitenkin voida keskustella varsinkin, kun turvallisuusympäristö muuttuu. Yleinen asevelvollisuus on mielestäni myös ennen kaikkea turvallisuuspoliittinen ratkaisu, ei kansansivistys- tai tasa-arvokysymys. Myös Vihreät kannattavat edelleen asevelvollisuuteen perustuvaa armeijaa, mutta esittävät palvelukseen kutsuttavien määrää vähennettävän.

Muutama viikko sitten puolustusministeriö julkaisi tutkimuksen ”Suomalainen asevelvollisuus – historiaa, haasteita ja tulevaisuutta”. Olin julkistamistilaisuudessa puolustusministeriön pyynnöstä kommentoimassa julkaisun sisältöä. Myös Pohjois-Karjalassa tulisi käydä keskustelua muutamista tutkimuksen esille nostamista seikoista.

Vuoden 2000 jälkeen monet Euroopan maat ovat siirtyneet ammattiarmeijaan. EU- ja Nato-jäsenistä 17 maalla on täysin ammattimainen armeija tai sitova päätös siihen siirtymisestä. Kymmenellä maalla, näiden joukossa Saksalla, Norjalla, Tanskalla ja Ruotsilla, on valikoiva varusmiespalvelus. Esimerkiksi Saksassa ammattisotilaiden määrä ylittää varusmiesten määrän, ja tutkimuksessa kutsutaankin tällaista armeijaa ”valeasevelvollisuusarmeijaksi”. Yleinen asevelvollisuus on tällöin tapa hankkia ammattisotilaita. Neljässä valtiossa, Suomessa, Kreikassa, Kyproksella ja Turkissa lähes koko miesikäluokka osallistuu varusmiespalvelukseen. Kreikassa ja Turkissa ollaan lisäämässä varusmiesten valikointia.

Meidän ei luonnollisestikaan tule kopioida toisilta ratkaisuja, jotka eivät sovi Suomelle. Jos muilla kuitenkin on toisenlainen näkemys, on syytä tarkoin miettiä, minkä takia valittu ratkaisumme on paras. Samalla on syytä miettiä, kuinka erilainen Suomi voi olla. Tutkimuksessa puhutaan sopivasta erilaisuudesta. Mitä se olisi?

Suomessa yleisellä asevelvollisuudella on kansan tuki. Ammattiarmeijaa kannattaa vain alle 10 %. Kysymys ei siksi ole yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta, vaan siitä, kuinka yleinen asevelvollisuuden tulisi olla. Tällä hetkellä 80 % ikäluokan miehistä käy armeijan. Koko väestö mukaan lukien meillä on siis noin 40 %:n asevelvollisuus.

Puolustusministeriön tutkimus korostaa asevelvollisuus- ja ammattiarmeijan välistä riippuvuutta. Kyse ei ole joko-tai-asetelmasta, vaan jatkumosta. Esimerkiksi meri- ja ilmavoimat ovat jo nyt ammattimaisempia kuin maavoimat. Myös maat, kuten Saksa ja Ruotsi, joissa armeijan käyneiden osuus miesikäluokasta on selkeästi alhaisempi kuin Suomessa, puhuvat yleisestä asevelvollisuudesta. Koko miesikäluokalla on velvollisuus osallistua, mutta kutsunnoissa valitaan vain tarvittava määrä ja usein vapaaehtoisuuden pohjalta. Joskus valinnan ratkaisee arpa.

Valtioneuvoston syksyllä antamassa turvallisuuspoliittisessa selonteossa yleinen asevelvollisuus oli itsestään selvä lähtökohta. Tällä tarkoitettiin nykytasoista, 80-prosenttista miesikäluokkavarusmiespalvelua. Muista tasoista ei keskusteltu. Myöskään Nato-jäsenyyden ja asevelvollisuusarmeijan välisiä yhteyksiä ei selvitetty, vaikka Naton tiedetään vastustavan varusmiespalvelusta ja juuri Natossa yhdenmukaistamispaineet ovat kovat.

Selonteon mukaan Suomi tukee EU:n turvallisuus- ja puolustusulottuvuuden kehittämistä ja panostaa aktiivisesti yhdentyvään Eurooppaan. Tulisi selvittää myös sitä, mitä turvatakuut ja avunanto kriisitilanteissa tulevat merkitsemään. Suomi tosin on itsenäisyytensä aikana joutunut puolustamaan aluettaan yksin. Mutta nyt olemme ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti, omasta halustamme, suuremman liittouman jäsen. Emme enää ole yksin.

Vapaaehtoisempaan ja valikoivampaan asevelvollisuuteen siirtyminen ei välttämättä vähennä varusmies- tai -naishalukkuutta. Päinvastoin, maanpuolustustahto on Suomessa erittäin korkea ja luottamus armeijaan vankka. Vapaaehtoisempaan ja valikoivampaan yleiseen asevelvollisuuteen siirtyminen loisi edellytykset jatkuvasti arvioida varusmiesten tarvetta suhteessa turvallisuusympäristöön, teknologian kehitykseen ja kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin. Arjen turvallisuus, kuten Aasian katastrofi tai terrorismi, myös korostaa uusien valmiuksien tarvetta. Ehkä olisi aika keskustella kaikkien suomalaisten velvollisuudesta osallistua yhteiskunnan turvallisuustoimiin.


» Takaisin

» Sivun alkuun