Puheita ja kirjoituksia

Hiroshima-ilta

Puhe: Helsinki 6.8.2011

Hiroshiman taivaalla pommikone, jonka kyljessä lentäjän äidin nimi...

Vietämme tänään Hiroshiman ja Nagasakin uhrien 66:tta muistopäivää. Japani on ainoa maa, joka koskaan on joutunut ydinasehyökkäyksen kohteeksi. USA pudotti atomipommin Toisen maailmansodan lopussa kahteen tavalliseen japanilaiseen kaupunkiin. Ensin Hiroshimaan, kolme päivää myöhemmin Nagasaki koki saman kohtalon. Vaikka pommit olivat heikkoja ja alkeellisia nykyisiin ydinaseisiin verrattuna, seuraukset olivat katastrofaaliset. Kaupungit pyyhittiin hetkessä maailmankartalta, ja niiden sadattuhannet asukkaat kokivat täydellisen teurastuksen.

Tämä ei ole estänyt uusien ydinaseiden jatkuvaa kehittämistä. Se ei ole estänyt ydinaseiden käyttämistä pelotteena. Se ei ole poistanut kauhun tasapainoa. Turvallisuutta valtioiden välillä ylläpidetään kaikista pelottavimmilla aseilla!

Maailmassa on kuitenkin 116 valtiota, jotka ovat valinneet ydinaseettomuuden tien. Näitä ovat koko Etelä-Amerikka ja koko Afrikka, osa Keski-Aasiaa ja toivottavasti tulevaisuudessa myös osa Kaukoitää. Ydinaseettomaan vyöhykkeeseen kuuluvat maat kieltävät ydinaseiden kehittämisen, tuotannon, käytön ja varastoinnin. Ydinasevaltiot puolestaan takaavat, etteivät ne hyökkää näihin valtioihin ydinasein.

Presidentti Barak Obama esitti vuonna 2009 unelmansa ydinaseettomasta maailmasta. Sen unelman soisi kaikkien maapallon ihmisten ja valtioiden jakavan! Ydinaseet ylläpitävät kauhun tasapainoa. Niiden kehittäminen, varastointi ja modernisointi vie miljardeja ja jälleen miljardeja mm. sosiaali- ja koulutusbudjeteista.

Kylmän sodan uhan varustelutarpeen vähenemisen jälkeen odotettiin nk. rauhanosinkoa, Peace dividend. Se jäi tulematta. Ei siksi, etteikö ydinaseiden määrää olisi vähennetty, vaan siksi, että ydinaseiden purkaminen on erittäin kallista.

Haastattelin 1990-luvun alussa amerikkalaisia ydinasetutkijoita mahdollisuudesta muuttaa sotateollisuutta siviilituotannoksi. Kysyin, miksi ydinaseiden tuhoaminen on kallista. Sain vastauksen: ”Emme koskaan tulleet ajatelleeksi, että aseita pitäisi myös tuhota.” Aseet oli tarkoitettu käytettäviksi, ei purettaviksi.

Suhtautumisessa ydinaseisiin vallitsee voimakas kaksoisstandardi: ristiriita ydinaseriisunnalle asetettujen tavoitteiden, normien ja tekojen välillä. Ydinsulkusopimuksen mukaan Amerikalla, Venäjällä, Kiinalla, Ranskalla ja Englannilla saa olla ydinaseita, muilla ei. Tämä kaksinaismoraali aiheuttaa jatkuvasti jännitteitä. Israel, Intia, Pakistan, Pohjois-Korea – ja nyt myös ehkä Iran, kehittävät ydinaseita, mutta eivät kuitenkaan ole hyväksyttyjä ydinasevaltioita. Jos tästä asetelmasta ei päästä, on ydinaseita jatkuvasti ja uhka aseiden leviämisestä on ilmeinen. Ydinaseita ei ydinaseettomassa maailmassa tulisi hyväksyä tietenkään missään maassa.

Myös meidän omassa keskuudessamme on vallalla kaksoisstandardi. Euroopan unioni tukee ydinaseettomia alueita ja on mm. ilmaissut tukensa Lähi-idälle ydinaseettomana alueena. EU ei kuitenkaan ole valmis keskustelemaan omasta ydinaseettomuudestaan. Tämä johtuu ennen kaikkea Ranskasta. Ranskalla ei ole mitään turvallisuuspoliittista syytä ylläpitää ydinaseita. Se pitää ydinaseita oman arvovaltansa pönkittämiseksi. Ranska – ja sitä kautta Euroopan unioni – tulevat viimeisinä alueina luopumaan ydinaseista. Näin ei tietenkään voi olla. Tästä myös Suomella on vastuu.

Ydinaseet voivat tuntua meistä kaukaisilta huolimatta siitä, että Venäjän taistelukentällä käytettäväksi tarkoitettuja ns. taktisia ydinaseita on aivan omankin rajamme läheisyydessä.

Naton tehtävät ja tavoitteet määrittelevä asiakirja ns. strateginen konsepti hyväksyttiin marraskuussa. Tuolloin keskusteltiin, voisiko Nato yksipuolisesti poistaa parisataa amerikkalaista ydinasetta viidestä Nato-maasta. Tämä voisi vaikuttaa positiivisesti siihen, että myös venäläiset pohtisivat taktisten ydinaseidensa siirtämistä pois rajaltamme. Nato kuitenkin päätti – monien entisten arvostettujen puolustus- ja ulkoministereiden sekä Saksan nykyisen ulkoministerin vastustuksesta huolimatta – pitää ydinaseet Euroopan mantereella. Uudessa strategisessa konseptissa todetaan, että niin kauan kuin on ydinaseita, niin kauan Nato on ydinaseita hallitseva sotilasliitto.

Suomalaisten huolen aiheena on myös ydinvoiman ja ydinaseiden välinen läheinen suhde. Ydinvoiman leviäminen lisää ydinaseiden leviämisen uhkaa. Ydinvoima tuottaa sivutuotteena ydinmateriaalia, plutoniumia, ja rikastettua uraania. Presidentti Obama järjestikin viime vuoden keväällä kokouksen ydinturvallisuudesta – siitä, mitä tapahtuu, jos terroristit saavat käsiinsä ydinmateriaalia ydinvoimalaitoksista.

Maailmassa on noin 30 ydinvoimavaltiolta. Ne kaikki voivat potentiaalisesti kehittää ydinaseita. Teknologia on sama ja raaka-ainetta on saatavilla. Tämä on ydinkysymys myös Iranissa. Iran pitäytyy toistaiseksi ydinsulkusopimuksen puitteissa ja sanoo kehittävänä siviiliydinvoimaa. Kuitenkin – ennen kaikkea hankalien neuvotteluprosessien johdosta – epäillään vahvasti, että Iranista on tulossa kynnysvaltio, joka on lähellä ydinaseiden tuotantokykyä.

Viime vuonna 30 muuta maata, 30:n jo olemassa olevan ydinvoimavaltion lisäksi, on ilmoittanut olevansa kiinnostunut ydinvoimasta. Näistä suuri osa on Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä. En usko, että kyse on vain energian saannista. Kyse on myös kiinnostuksesta ydinteknologiaa kohtaan ja ydinaseiden kynnysvaltioksi tulemisesta.

Tämä kaikki merkitsee, että ydinvoimaa tullaan kontrolloimaan yhä enemmän ja enemmän. Sen leviämien hajoaviin valtioihin aiheuttaa todellisen uhkan. Maapallon turvallisuustilanne on äärimmäisen herkkä. Suomen ydinvoimalat koetaan turvallisiksi, mutta ydinvoima ja ydinmateriaalin turvallinen säilöminen ja käsittely on kaikkialla riskialtista. Jokaisen maan on tulevia sukupolvia ajatellen oltava valmis tinkimään talouskasvusta ja oltava valmis kompromisseihin. Suomessa tulisi varautua ydinvoiman alasajoon, jos ei 10:n niin 20 vuoden ajanjaksolla.

Japani on kokenut maailman suurimman ydinasekatastrofin. Siellä sattui tänä vuonna myös maailman suurin ydinvoimaonnettomuus. On erikoista, että vaikka Japani on ollut ydinaseiden kokeilukenttä, jossa kauhu ja kärsimys on jatkunut vuosikymmeniä, ei ydinvoimaan ole suhtauduttu kriittisemmin. Ehkä käsitykset ydinvoiman riskeistä muuttuvat Fukushiman onnettomuuden jälkeen. Saksa veti onnettomuudesta johtopäätöksensä ja teki poliittisen päätöksen ydinvoimaloidensa sulkemisesta. Itse toivon, että myös muut maat heräävät ja seuraavat Saksan esimerkkiä!
- - -
Det är viktigt att vi samlas och minns offren i Hiroshima och Nagasaki. Vanligt folk som vi, som överraskades i sina vardagliga sysslor av bomplanet med flygarens mammas namn inskriven. I Nagasaki himlen klar... Och av människan kvar bara en skuggbild i asfalten utan ansikte.

Vi tänder i kväll ljus för offren i Hiroshima, i Nagasaki – och i alla krig. Och varje ljus är också ett löfte om att arbeta för en tryggare framtid för oss alla. Hiroshima får inte vara början – utan Hiroshima skall vara slutet!
- - -
Meidän on tärkeää pysähtyä ja muistaa Hiroshiman ja Nagasakin uhreja, kaltaisiamme, kesken arkisia puuhiaan yllätettyjä ihmisiä. Hiroshiman taivaalla pommikone, jonka kyljessä lentäjän äidin nimi. Nagasakin kohtalona pilvetön taivas… Ihmisestä jäljellä vain kasvoton varjokuva asfaltissa.

Tänä iltana sytytämme kynttilät Hiroshiman ja Nagasakin ja kaikille sodan ja väkivallan uhreille! Jokainen kynttilä on myös sitoutuminen. Pyrkikäämme tekemään maailmasta turvallinen paikka! Hiroshima ei saa olla alku, vaan loppu!

» Takaisin

» Sivun alkuun