Puheita ja kirjoituksia

Euroopan ohjuspuolustus kiihdyttäisi asevarustelua

Sunnuntaidebatti: Helsingin Sanomat 4.11.2010

On vaikea kuvitella, että Euroopan maihin edes tulevaisuudessa kohdistuisi ohjuspuolustuksella torjuttavia uhkia.

Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen tulee esittämään Naton kokouksessa Lissabonissa marraskuun 19.–20. päivänä ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamista koko Eurooppaan. Presidentti Bush ehdotti aikanaan Eurooppaan rajoitettua ohjuspuolustusta: torjuntaohjuksia Puolaan ja tutka-asemaa Tšekkiin. Nyt presidentti Obaman aikana kyseessä ovat Romaniaan, Bulgariaan ja mahdollisesti Turkkiin sijoitettavat torjuntaohjukset, joiden tehtävä olisi torjua Iranin uhkaa. Nato rakentaisi ohjuspuolustuksen alueille, joita USA:n puolustus ei kattaisi.

Ohjuspuolustus torjuu vihollisen lähettämän ohjuksen, jonka kärki voi sisältää tavanomaisia tai joukkotuhoaseita, ennen kuin se saavuttaa maalinsa. Torjuntaohjuksen liikkeelle lähdössä on kyse minuuteista. Amerikkalaiset ovat rakentaneet ohjuspuolustusjärjestelmää 2000-luvun alusta lähtien. Alaskaan ja Kaliforniaan on sijoitettu torjuntaohjuksia. USA:lla on myös laaja ohjuspuolustukseen ja avaruuden aseistukseen liittyvä tutkimusohjelma.

Venäläiset ovat kiivaasti vastustaneet USA:n suunnitelmia. Ohjuspuolustusjärjestelmien rajoittaminen oli esillä mm. hiljattain päättyneissä Start-neuvotteluissa, joissa USA ja Venäjä sitoutuivat vähentämään strategisia ydinaseitaan. Tukiessaan presidentti Obaman ajatusta ydinaseettomasta maailmasta venäläiset ovat vaatineet rajoituksia ohjuspuolustukseen. Eurooppaan suunniteltu ohjuspuolustus ei vähennä Venäjän ydinasepelotetta, mutta se on poliittinen provokaatio aivan Venäjän rajoilla. Venäläiset ovatkin esittäneet amerikkalaisille yhteistyötä. Iranin uhkaa torjuttaisiin nopeammin esimerkiksi Azerbaidžanista. Amerikkalaiset ovat suhtautuneet tarjouksiin nihkeästi. Myös Nato esittää yhteistyötä Venäjän kanssa.

Puolustusjärjestelmiä tarvitaan vain, jos on olemassa uhka tai uhkan olettamus. Eurooppaan ei kuitenkaan kohdistu tällä hetkellä mitään sotilaallisia uhkia. On vaikea kuvitella, että Euroopan maihin edes tulevaisuudessa kohdistuisi ohjuspuolustuksella torjuttavia uhkia. Terrorismia, organisoitua rikollisuutta tai ilmastonmuutosta vastaan ei pystytä suojautumaan ohjuspuolustuksella. Suunniteltu ohjuspuolustus kohdistuu ennen kaikkea ydinaseisiin. Ydinsodan voisi ainakin periaatteessa voittaa, jos ensi-iskun jälkeen vihollisen lähettämät ydinkärjet pystyttäisiin tehokkaasti torjumaan. Kylmän sodan uhka molemminpuolisesta tuhosta menettäisi merkityksensä.

Pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen totesi kuitenkin jokin aika sitten Ranskassa, että 13 maata pystyy uhkaamaan Eurooppaa ohjuksilla. Näin varmaan on, mutta onko kyseessä todellinen uhka, vai ainoastaan tekninen mahdollisuus. Kyseessä eivät myöskään ole ydinasevaltiot. Kun amerikkalaiset ja venäläiset hiljattain arvioivat yhdessä Iranin Eurooppaan kohdistuvaa ydinase- ja ohjusuhkaa, todettiin, että Iran ei ole uhka Euroopan turvallisuudelle.

Ohjuspuolustusjärjestelmien kehittäminen ja rakentaminen kiihdyttää asevarustelua. Esimerkiksi amerikkalaisten länsirannikolle rakentama ohjuspuolustusjärjestelmä pystyisi periaatteessa torjumaan Kiinan ydinaseet mutta ei Venäjän, jonka ydinaseiden määrä on huomattavasti suurempi. Kiina onkin alusta lähtien katsonut, että Yhdysvaltojen ohjuspuolustus on suunnattu juuri sitä vastaan. Amerikkalaiset vakuuttavat, että kyse on Pohjois-Korean ydinaseista. Kiinassa kuitenkin jo varaudutaan uuteen tilanteeseen valeohjuksia ja erilaisia häirintäjärjestelmiä kehittämällä.

Ohjuspuolustuksen rakentaminen koko Eurooppaan Naton tulevan esityksen mukaisesti ei lisäisi Euroopan turvallisuutta. Tärkeämpää kuin puolustuksen rakentaminen olisi tukea ydinaseettomien vyöhykkeiden syntyä erityisesti Lähi-idässä. Israelilla on ydinaseita. Iran on kohta nk. kynnysvaltio, jolla on tekniset valmiudet aseen rakentamiseen. Lähi-idässä mm. Saudi-Arabia ja Syyria ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa ydinvoimaan. Nekin voivat tulevaisuudessa, Iranin tavoin, hyödyntää osaamistaan ydinaseen kehittämiseen. Nyt on ennaltaehkäisyn aika!

Kylmän sodan aikana ohjuspuolustusjärjestelmien rakentamista rajoitti nk. ABM-sopimus. Sen mukaan molemmat suurvallat, USA ja Venäjä, voivat ylläpitää yhtä rajoitettua ohjuspuolustusta. Näin taattiin molemminpuolinen kauhun tasapaino eikä kummankaan ydinpelote vaarantunut. Amerikkalaiset suojasivat ohjussiilojaan keskilännessä, venäläiset Moskovaa. Presidentti Bush irtisanoi sopimuksen 2000-luvun alussa yksipuolisesti. Nyt ohjuspuolustusjärjestelmien rakentamista ei rajoita mikään.

Palaamalla ABM-sopimuksen kaltaiseen ohjuspuolustusjärjestelmien rajoittamiseen pystytään edistämään tavoitetta ydinaseettomasta maailmasta, johon presidentti Obama on sitoutunut. Naton suunnittelema ohjuspuolustusjärjestelmä tulee eurooppalaisille kalliiksi. Se myös kiihdyttää asevarustelua ja ohjuspuolustusjärjestelmien rakentamista muualla maailmassa.

Kirjoittaja on Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja, joka toimi vuosina 2009–2010 Ulkopoliittisen instituutin aseistariisunta-asiantuntijana ja osallistui ydinsulkusopimusneuvotteluihin YK:ssa keväällä 2010.

» Takaisin

» Sivun alkuun