Tutkija

Haluan ymmärtää rakenteita ja syy-seuraussuhteita, tutkia, kuvata ja muuttaa asioita. Väitöskirjoja laatiessani pääsin kaivautumaan kiinnostaviin aiheisiin.

Uudenlainen arki

Tanskan rakennustutkimuslaitoksen asuntotutkimuksen johdossa ollessani olin mukana yhteispohjoismaisessa verkostossa, jossa naistutkijat, sosiologit, arkkitehdit, psykologit, insinöörit, juristit ja toimittajat lähtivät kehittämään uutta arkea. Tavoitteena oli luoda lähiyhteisöjä, joissa on yhteisiä tiloja ja laitteita, joissa lasten ei tarvitse olla yksin ja naisten työtaakka helpottuu, kun miehet ottavat tasa-arvoisesti vastuuta kotitöistä.

Yhteisöllistä asumista tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen.

Tanskassa ja Ruotsissa rakennettiin näiden ideoiden mukaisia asuinyhteisöjä. Uusi arki laajemmin käsitettynä jäi meillä poliittisen oikeiston ja vasemmiston väliin, mutta aiheen ajankohtaisuus ei ole vähentynyt. Yhteisöllistä asumista tarvitaan enemmän kuin koskaan ennen. Yhä niukempien resurssien yhteiskunnassa lasten ja vanhusten yksinäisyys on lisääntynyt ja perheiden sisäiset vaikeuden kasvaneet.

Miekat auroiksi

Tutkimusryhmäni seurasi 1990-luvun alussa sotateollisuuden muutosta Permissä Uralilla ja Los Angelesissa USA:ssa. Sotaa varten kehitettyä teknologiaa siirrettiin rauhanomaiseen käyttöön. Miekkojen takominen auroiksi ei ole koskaan ollut ihmisen vahvimpia taitoja.

Naton kokouksessa Skotlannissa vuonna 1995 käsiteltiin kylmän sodan jälkeistä muutosta sotateollisuudessa. Pidin puheen Permin kokemuksistani. Historia heijastuu arkeen. Sotateollisuus oli ollut Neuvostoliiton ylpeyden aihe. Aseita valmistavat laitokset olivat vastanneet arkielämästä, sairaanhoidosta, kulttuurista ja opetuksesta. Edes naiset eivät halunneet siirtyä tuottamaan lasten ruokaa, vaan tahtoivat olla mukana tykistöjärjestelmien kehittämisessä.

Paikalla oli amerikkalaisia tutkijoita ja sotateollisuuden edustajia sekä Venäjän tutkimuslaitosten johtajia ja ministeriön korkeita virkamiehiä. Puheen jälkeen amerikkalainen professori tuli luokseni ja sanoi: "Good work, professor!"

"Olet kuvannut elämäämme tavalla, johon emme itse olisi pystyneet."

Venäläisistä oli varmasti erikoista ja nöyryyttävääkin kuulla suomalais-tanskalaisen naisen puhuvan heidän todellisuudestaan. Päätösillallisilla vieressäni istuva venäläinen fysiikan tutkimuslaitoksen johtaja kääntyi puoleeni: "Arvostamme sitä, mitä olet tehnyt. Olet pannut kätesi arkiseen likaamme ja kuvannut elämäämme tavalla, johon emme itse olisi pystyneet."

» Sivun alkuun