Blogit

Euroopan sietämätön keveys 11.4.2014

(Vihreä Maailma 11.4.2014)

EU: n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on osoittanut toimimattomuutensa. Yhteinen ulkopolitiikka on loistanut poissaolollaan silloinkin kun kriisi on lähellä ja avoimen konfliktin uhka päällä. Kriisi Euroopassa ja EU:n naapurustossa on nyt siirtynyt USA:n ja Venäjän väliseen ratkaisuun. Ukrainan-kriisi on monessa mielessä toiminut eurooppalaisena herätyskellona. EU:n piti olla rauhanhanke ja on sitä ollutkin. Mutta se ei kuitenkaan enää ole itsestäänselvyys. Aivan omille rajoillemme on syntynyt vakava konflikti. Vanhemmalla sukupolvella herää kylmän sodan muistot. Mietitään kauhistuneina mitä Venäjä oikein aikoo.

EU on meneillään olevan konfliktin osapuoli. EU lähti hyvin nopeasti tukemaan Ukrainan oppositiota ja jo itäisen kumppanuuden perustamisen aikaan unioni sai kritiikkiä siitä että Venäjää ei huomioida. Vieläpä Kissinger on kiinnittänyt huomiota siihen että EU ei ole ottanut Venäjän etua huomioon. Ei syntynyt vuoropuhelua eikä siihen ole edes aktiivisesti pyritty. Ukrainalle tämä joko - tai -valinta, EU tai Venäjä, oli huono lähtökohta. Diplomatialla olisi voinut löytyä sekä - että vaihtoehdon, jolloin myös Venäjä olisi tukenut muutosprosessia rahallisesti. Nyt maksumiehinä ovat EU ja kansainvälinen valuuttarahasto.

Ukrainan kriisin yhteydessä USA palasi hetkeksi Eurooppaan. Obama vakuutti puolustavansa Nato-maita, mutta ei Ukrainaa. USA tuomitsi Venäjän toimet Krimin niemimaalla ja Krimin liittämisen venäjään. Seuraukset Venäjän johdolle ovat tähän asti olleet henkilöihin kohdistuvia pakotteita. Taloudellisia yleispakotteita mietitään vielä EU:n piirissä. Pakotteilla ei olisi merkittäviä seurauksia USA:lle, mutta sen sijaan monet EU-maat voisivat joutua kärsimään yleispakotteista, kuten esimerkiksi Suomi. Sotilaallinen ratkaisu ei ole USA:n mukaan vaihtoehto, vaikka Venäjä onkin keskittänyt joukkojaan Ukrainan rajalle.

Ukrainan kriisi on synnyttänyt keskustelua Euroopan puolustuksesta. Paluuta vanhaan ei ole, enkä usko että meitä uhkaa uusi kylmä sota. Nato ei ole tuonut ratkaisua kriisiin, vaikka Puola ja Baltian maat pyytävätkin lisävahvistusta puolustukseensa. Ruotsissa ja Suomessakin Naton kannattajat ovat tulleet ulos kaapista. Suomessa on puhuttu kolmesta vaihtoehdosta: itsenäinen puolustus, Nato tai liitto Ruotsin kanssa. Sitä vastoin eurooppalainen vaihtoehto loistaa poissaolollaan. Tämä osoittaa selvästi että EU:ta ei todellakaan nähdä vaihtoehtona, vaikka yhteinen turvallisuus ja puolustuspolitiikka hyväksyttiin jo Lissabonissa.

Lisäisikö Nato- jäsenyys Suomen turvallisuutta vai heikentäisikö se sitä, pidemmällä ja lyhyellä tähtäimellä. Onko muita vaihtoehtoja? Nato on kylmän sodan jälkeen ollut organisaatio joka on etsinyt tehtävää. Nyt USA on kuitenkin selvästi vetäytymässä Natosta ja panostamassa Aasiaan, sinne missä nähdään tulevaisuuden kasvua. Ukrainan takia Nato teki paluun Eurooppaan, mutta se ei kestä pitkään. Kuten useat asiantuntujat ovat ehtineet huomauttaa, olisi melko naiivia uskoa että USA on palannut Eurooppaan jäädäkseen.

USA on tähän saakka maksanut Naton kustannuksista yli 70 prosenttia. Ne ajat ovat menneet ja USA vaatiikin että eurooppalaiset maksavat itse oman puolustuksensa, eli korottavat puolustusbudjettejaan 2 prosenttiin BKT: sta. Keskiarvo tällä hetkellä on 1,6. Mutta tarvitaanko lisää rahaa? Mielestäni ei. EU:n jäsenmaat yhteensä käyttävät noin 200 miljardia euroa puolustukseensa. Se on vain kolmannes USA:n menoista, mutta enemmän kuin Kiina ja Venäjä yhteensä. Käytetäänkö rahoja järkevästi? Mielestäni ei. Lisäämällä puolustusyhteistyötä EU-maat saisivat enemmän turvallisuutta vähemmällä rahalla. Sen sijaan että jokainen maa hankkii kaiken itse ja yksin, on lisättävä puolustuksen yhteisostoja ja turvallisuusyhteistyötä.

EU:n on siis ehdottomasti vahvistettava yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. EU ei voi aina nojautua USA:han, vaan tarvitaan huomattavasti itsenäisempi ote. Suomen ja Ruotsin ei myöskään kannata rynnätä Naton syliin hetken paniikissa, vaan vaihtoehdot on selvitettävä ja uhkakuvat tarkistettava perusteellisesti. On myös päätettävä mitä Suomi haluaa EU: n yhteiseltä ulko- ja turvallisuuspolitiikalta. Suomi vannoo EU:n yhtenäisyyden nimeen. Se on hyvä, mutta tämän sisältöön voisi myös itse vaikuttaa.

Transatlanttisissa suhteissa on tulossa uusia haasteita. Enää ei ole kyse pelkästään EU:n ulkopolitiikasta ja kuka maksaa Euroopan turvallisuuden. Nyt amerikkalaiset ovat tulossa Euroopan unionin ytimeen, sen sisämarkkinoille. EU kuuluu maailman suuriin talousalueisiin ja luulisi sen olevan vahva neuvottelija. Me vihreät emme ole tästä varmoja. Olemme huolissamme niin ympäristönsuojelun kuin tietoturvan ja kuluttajansuojan heikkenemisestä. Miten pärjäävät ne 90 prosenttia Euroopan yrityksistä, jotka ovat pk-yrityksiä? Miten käy paikallisen tuotannon ja lähiruoan?

Viimeistään nyt EU:n on aika irrottautua isonveljen otteesta ja kannettava vastuunsa niin omasta turvallisuudestaan kuin tulevaisuuden työpaikoista ja ympäristön laadusta. Monet voimat heikentävät tällä hetkellä Euroopan laajuista yhteistyötä. Nyt on päinvastoin tiiviimmän yhteistyön aika. Tarvitsemme vahvemman ja itsenäisemmän Euroopan. Tarvitsemme siedettävän raskaan Euroopan.
.

http://www.vihreamaailma.fi/blog/2014/04/682-euroopan-sietamaton-keveys













» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun