Blogit

Syyriassa mikään ei ole miltä näyttää - punaisten viivojen politiikkaa Lähi-idässä 9.9.2013

Obama on tekemässä rajoitetun sotilaallisen iskun Syyriaan. Tavoitteena ei ole voittaa sotaa, ei edes vaikuttaa sen lopputulokseen. Isku on varoitus Assadille kemiallisten aseiden käytöstä. Ei enää uusia iskuja kemiallisin asein. Mutta onko tässä koko totuus? Onko kyseessä vain varoitus, ja jos on niin kenelle se on tarkoitettu.

Obama veti viime vuonna nk. punaisen viivan juuri kemiallisten aseiden kohdalla. Kaksi miljoonaa pakolaista tai satatuhatta kuollutta ei antanut aihetta punaiseen viivan, sen teki hyökkäys kielletyin asein jossa kuoli yli 1400 ihmistä. Punainen viiva on vähän hankala uhkaus. Jos se ylitetään, on tehtävä jotain, jo oman uskottavuuden takia. Lähi-idässä tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

Jos mitään ei tehtäisi, aseita voisivat alkaa käyttää muutkin. Niitä on Syyriassa jonkun verran. Eikä vaan Syyriassa vaan myös esimerkiksi Egyptissä. Obaman viesti kuitenkin kohdistuu Iraniin. Iran on sekä USA:n ja Israelin päävihollinen, jonka kaiken lisäksi pelätään kehittävän ydinasetta. Jos Obama ei tekisi mitään Syyriassa, iranilaiset voisivat innostua todella kehittämään aseen ja käyttämään sitä pelotteena. Tässä kohtaa myös Israel on vetänyt punaisen viivan. Ei Iranin ydinaseille.

Israel on ollut melko hiljaa Syyrian aseista, mutta aktiivisesti lobannut USA:n kongressia sotilaallisen iskun puolesta. Myös Israelin punainen viiva olisi tällöin uskottava. Ja jos rajoitettu isku ei olisikaan niin rajoitettu, voisi se antaa Israelille mahdollisuuden iskeä Iranin ydinlaitoksiin. Yksin he eivät onnistuisi sitä tekemään, mutta amerikkalaisten tuella kyllä. Ja amerikkalaisten olisi helpompi lähteä mukaan kun he olisivat jo paikanpäällä.

Iranissa on juuri valittu uusi, moderoivaa linjaa edustava presidentti. Se on myös avannut mahdollisuuden ikkunan Iranin ydinohjelmakiistaan poliittiseen ratkaisuun. Iran kuitenkin tukee Assadia ja Obaman isku kohdistuisi näin ollen myös Iraniin. Uusi presidentti, joka suhtautuu Israeliin eri avoin kuin edeltäjänsä, pitää USA:n suunnittelemaa nk rajoitettua iskua laittomana: presidentti Obaman kongressilta hakema tuki iskuun osoittaa ettei kansainvälinen yhteisö eikä yleinen mielipide tue sitä. Kommentaattorit Iranissa toteavat että iskun jälkeen liennytyksen tie olisi käyty loppuun: uuden presidentin mahdollisuudet ryhtyä diplomaattisiin toimiin päättyisivät ennen kuin ensiaskeleita olisi edes otettu.

Isku Syyriaan voisi tuhota heikon toivon kipinän ja pahimmassa tapauksessa johtaa siihen että ei vain Iran vaan myös muut Lähi- Idän valtiot, erityisesti Saudi- Arabia, hankkisi ydinaseen.
Palaan vielä hetkeksi Syyrian. Mitä seurauksia iskulla olisi Syyrian tilanteeseen? Parhaimmassa tapauksessa Assad vetäytyisi syrjään ja tie avautuisi poliittiselle ratkaisulle, jota kaikki itse asiassa kannattavat. Tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä. Pahin vaihtoehto on sodan leviäminen koko alueelle. Hizbollah pommittaa Israelia, Israel iskee Iraniin. Irakin shiiamuslimit liittyvät Assadin rintamaan, kun taas Saudi- Arabia ja Qatar lisäävät tukeaan oppositiolle.

Todennäköisin tulos on kuitenkin se mikä on sekä USA:n ja Israelin etu, sodan jatkuminen, eli status quo. Kumpikaan maa ei halua kenenkään voittavan. Assadin voitto vahvistaisi Iranin asemaa Lähi-idässä, mitä kumpikaan ei halua. Opposition voitto johtaisi kaoottiseen tilanteeseen jossa eri taistelevat osapuolet tuskin pystyisivät luomaan toimivan hallituksen, joka pahimmassa tapauksessa edustaisi poliittista islamia.

Häviäjiä olisivat syyrialaiset ihmiset, jotka kyynisen reaalipolitiikan ansiosta joutuisivat elämään sodan jaloissa vielä vuosia. Mikään suurvalloista ei enää puhu suojeluvastuusta. EU:n rooli on antaa humanitääristä apua ja Ruotsi on luvannut antaa kaikille syyrialaisille pakolaisille pysyvän oleskeluluvan. Myös heidän perheenjäsenille.

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun