Blogit

Takuulla töihin 17.1.2013


Nuorisotyöttömyys on eurokriisin vakavimpia ja pitkäaikaisimpia seurauksia. Nuorisotyöttömyys Euroopassa on ennätystasolla, lähes 25 prosenttia. Kreikassa se kuitenkin on jo 60 prosenttia, ja Espanjassakin yli puolet nuorista on työttömiä. Lähes kahdeksan miljoonan EU-nuoren arvioidaan pysyvästi syrjäytyvän nykytilanteessa.

Komissio esittää ongelman ratkaisuna nuorisotakuuta. Tästä keskustellaan seuraavien kuukausien aikana. Mallia otetaan Pohjoismaista. Ruotsissa nuorisotakuu on ollut käytössä vuodesta 1984, Suomessa vuodesta 1996. Takuusta on hyviä kokemuksia. Nuoret pystyvät tekemään valistuneempia päätöksiä siirtyessään työelämään, vaikka takuu ei olekaan yhtä kuin työpaikka. Velvoite erityissuunnitelmien teosta nuorille on parantanut työvoimaviranomaisten palveluja.

Ehdotuksen mukaan Euroopassa kaikille alle 25-vuotiaille olisi taattava neljän kuukauden sisällä opiskelu- tai työpaikka. EU:n sosiaalirahasto ja kansallinen rahoitus vastaisivat kustannuksista. Jokainen jäsenmaa tekisi oman esityksensä takuun toteuttamiseksi. Jotta nuorisotakuu ei jäisi pelkäksi illuusioksi, on ratkaistava kaksi ongelmaa. Mistä rahat? Mistä työpaikat?

Maissa, joissa nuorisotyöttömyys on korkea, kohdentuvat säästötoimet myös koulutukseen. Uusia opiskelupaikkoja ei ilman rahaa irtoa. Myös työnantajille korvataan kustannuksia nuorten työllistymisestä. Mutta takaako tämäkään uusia työpaikkoja esimerkiksi Espanjassa, jossa jo nyt 400 000 pienyritystä on konkurssin partaalla. Rahaa tarvitaan myös nuorten työvoimapalveluiden tehostamiseen, tämäkään ei ole itsestäänselvyys edes Suomessa. Vuonna 2008 laman aikana juuri nuorten työllisyystilanne heikkeni nopeasti. Samalla tuottavuusohjelma vähensi työvoimatoimistojen henkilöstöä. Jos nyt työvoimapalveluita ajetaan kriisimaissa alas säästöjen varjolla, jää nuorisotakuu illuusioksi. Myös EU:n budjetista käydään kiihkeää kädenvääntöä ja sosiaalirahastostakin esitetään leikkauksia.

Mistä löytyvät tarvittavat kymmenet miljoonat työ- ja harjoittelupaikat? Kun ohjelmat ovat kansallisia, etsitään myös työmahdollisuuksia kansallisesti. Tämä ei riitä. EU:n nuorisotakuun tulisikin olla Euroopan tasoinen, siten, että voimakkaasti tuettaisiin nuorten siirtymistä niihin EU-maihin, joissa työ- ja opiskelupaikkoja on tarjolla. Maiden välisestä työnhausta on EU:ssa kokemusta EURES-ohjelmasta. Kyse on kuitenkin ollut vain tuhansista työpaikoista, ei kymmenistä tai sadoista tuhansista.

Ei ole voimakkaasti ikääntyvän Euroopan etu, että nuoret koulutetut eurooppalaiset siirtyvät maanosan ulkopuolelle. Portugalilaiset nuoret etsivät tällä hetkellä töitä niin Brasiliasta kuin Mosambikista. EU:n nuorisotakuun tulee tukea nuorten siirtymistä Saksaan, Tanskaan tai vaikkapa Suomeen - maihin, joissa nuorisotyöttömyys on suhteellisesti vielä alhainen. Tähän tarvitaan voimakkaita kannustimia ja kansallisten ohjelmien rajoitusten poistamista. Suomenkin työvoimaviranomaisten pitäisi juuri nyt kehittää palveluja, jotka kohdistuisivat Etelä-Euroopan nuoriin. Se olisi myös pitkällä aikavälillä Suomen etu työvoimapulan ollessa edessä.

Kriisimaiden lainojen korkoja ja pankkien pääomittamista on tuettu miljardeilla euroilla. Nyt on käännettävä katse nuorisotyöttömyyden poistamiseen. Nuorten työttömyys maksaa arvioiden mukaan jopa 150 miljardia euroa vuodessa. ILO on laskenut, että EU:n laajuiseen nuorisotakuuseen olisi vuonna 2012 tarvittu 0,45 prosenttia BKT:stä. Samanaikaisesti Eurofound on arvioinut, että nuorten toimettomuus, työttömyyskorvauksineen ja puuttuvana työpaikkana maksaisi 1,21 prosenttia BKT:stä.

Eikä nuorisotyöttömyys ole ainoastaan nuorten ja kansantalouden ongelma. Pidemmän päälle miljoonien nuorten toimettomuus rapauttaa pahasti yhteiskuntarauhaa.

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun