Blogit

Neuvostossa kokoontuu EU-vastainen klubi 16.11.2012

Tällä viikolla on Brysselissä kuohuttu aivan muusta kuin Talvivaarasta. Neuvottelut EU:n budjetista vuodelle 2013 ovat toistaiseksi kariutuneet, kun parlamentti jätti neuvottelupöydän.

Eripuraa on herättänyt etenkin se, ettei vuoden 2012 sovittuja menoja ja laskuja saada hoidettua. Nyt ollaan tilanteessa, jossa kassassa ei ole varaa korvata esimerkiksi jäsenmaille sovittuja Erasmus-apurahoja, joista on jo kertaalleen sovittu. Parlamenttien kaikki poliittiset ryhmät ovat yhtenäisinä neuvostoa vastaan. Kaikkiaan maksamattomia laskuja on 9 miljardia euroa, esimerkiksi tutkimus- ja kehitysmäärärahoja sekä rakennerahaston menoja. Mepit odottavat nyt jäsenmaiden tulevan vastaan, jotta neuvottelut voivat jatkua.

Kansalainen saattaa ihmetellä, miten on päädytty siihen, että kassa on tyhjä. Siksi, että on tullut tavaksi budjetoida menot alakanttiin. Tilannetta pahentaa osin vielä se, että tämän rahoituskauden loppuessa osa ohjelmista on vasta nyt ollut täydessä vauhdissa, kun aiempina vuosina määrärahoja on käytetty vähemmän. Vuoden 2011 lopussa sovittiin tämän vuoden budjetista, jo silloin komissaari Lewandovski varoitti, ettei kaikkia sovittuja tukia saada maksettua, koska maksusitoumusten määrä pidettiin joka tapauksessa korkealla tasolla. Menoja siis sovittiin, mutta loppusummaa hilattiin alas.

Tilanne siis oli tiedossa, mutta jäsenmaat ajoivat tahtonsa läpi. Kärsijöinä sopassa ovat jäsenmaat itse, ja kuten arvata saattaa erityisesti kriisimaat, joiden talous on muutenkin vaakalaudalla.

Budjetin rinnalla käsitellään myös tulevien vuosien rahankäyttöä eli vuosien 2014-2020 rahoituskehyksiä. Myös niissä väännetään kättä ja osin samoista asioista.


Esimerkiksi Itä- Pohjois-Suomen tukirahoja uhkaisi 500 miljoonaa leikkaus ensi rahoituskaudelle. Jos mukaan lasketaan kansallisen tuen lasku, on kyse miljardin leikkauksesta. Kollegani Liisa Jaakonsaari älähti jo Suomen linjasta ja vaikea on muuta mieltä ollakaan. Tuoreimmat uutiset kertovat, että myös Salon Nokialta irtisanottujen uudelleenkoulutukseen ja muihin toimiin tähdättyä globalisaatiotukea ei voida maksaa, koska lisäbudjetti tälle vuodelle on jäädytetty.

Toisaalta jäsenmaat haluavat leikata, toisaalta oma osuus kakusta halutaan säästää. Jos ymmärtää vähänkin peliteoriaa, tietää tämän olevan mahdotonta saada neuvotteluissa läpi. Kullakin maalla on oma erityisehtonsa. Näiden ristiriitaisten pyrkimysten vallitessa on vaikea keskustella neuvoston kanssa siitä, mihin yhteistä EU:ta viedään. Tuntuu jopa siltä, että neuvostossa kokoontuu EU-vastustajien klubi.

EU:n budjettia on toki kehitettävä. Siitä on saatava tehokkaampi keino vihreälle rakenneuudistukselle, mutta ennen kaikkea työllisyyden edistämiseen. Mutta jos kaikesta leikataan ja jäsenmaat leikkaavat omista budjeteistaan, mistä raha kasvun siemeniin otetaan? IMF on jo varoittanut Kreikan tilanteen haavoittuvuudesta, leikkurilinjaa ei voida viedä äärimmäisyyksiin, muuten kansan tuki leikkausohjelmille ja luottamus hallitukseen yksinkertaisesti loppuu.


Eniten huolestuttaa nuorten tilanne. Kriisimaissa nuorisotyöttömyys hipoo taivaita, myös sosiaaliturvasta leikataan rajusti, elvytykseen ei panosteta tarpeeksi. Toivoa paremmasta ei juuri ole. Juuri tänne tarvitaan myös EU:n panosta, jota nyt ollaan viemässä. Leikkurilinjalla ovat etenkin hyvinvointivaltioina tunnetut Ruotsi, Suomi, Saksa ja Hollanti. Solidaarisuuden ja EU:n puolustajina näyttäytyvät kriisimaat, komissio sekä kaikki Euroopan parlamentin poliittiset ryhmät.

Keskustelu on kerta kaikkiaan turhauttavaa. Hyvätkin hankkeet ollaan valmiita heittämään pesuveden mukana, juuri silloin kun elvytystoimia kaikkein kipeimmin tarvitaan. EU-budjetti on joka tapauksessa vain pisara meressä, noin prosentin EU-maiden BKT:sta. Merkittäviä säästöjä valtion talouksiin ei näin saada aikaan, mutta EU:n työkalut onnistutaan pahimmillaan sabotoimaan.

Blogi julkaistu alun perin Uudessa Suomessa.

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun