Blogit

Unionin tila - Kahtiajako vai tiiviimpi yhteistyö? 17.9.2012

Epäilyt pois. Ei enää keskinäistä nyrkkeilyä. Nyt tarvitaan yhteispeliä ja vastuuntuntoa. Samassa veneessä tarvitaan absoluuttista lojaliteettia. Globaalissa maailmassa edes Euroopan suurimmat valtiot eivät pärjää yksin. On rakennettava uutta solidaarisuutta kriisin keskellä. Eurosta ja Kreikasta euromaana on pidettävä kiinni. Näin vaati EU:n komission puheenjohtaja Barroso kun hän tällä viikolla piti Unionin tila -puheensa. Samalla hän peräänkuulutti uutta ajattelua ja suuntaa Euroopalle.

Hänen oma vastauksensa oli kansallisvaltioiden federaatio. Myös EU:n on puolustettava kansallisvaltiota, se ei saa olla populistien yksinoikeus. Kansallisvaltioiden on kuitenkin luovuttava osasta itsenäisyyttään, jotta ne voittaisivat lisää itsenäisyyttä maailmalla. Tarvitaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, yhteisiä kilpailusääntöjä, veropolitiikkaa ja työmarkkinoita. Emme voi vastata tulevaisuuden kysymyksiin menneisyyden vastauksilla, hän totesi.

EU kuitenkin pirstoutuu. Kahtiajako euromaiden ja muiden välillä tulee yhä selvemmäksi. Euromaat tekevät päätöksiä keskenään, muut joutuvat odottamaan oven takana. Euromaat, jotka jakavat velkavastuuta, tarvitsevat suuremman poliittisen legitimiteetin kuin muut. Onkin väläytetty tarvetta euromaiden omalle parlamentille. Siitä vasta sotku tulisi. Onneksi Barroso tyrmäsi ajatuksen uusista instituutioista. Kahtiajakoa tulee kaikin tavoin välttää. Pankkien tarkastus ja talouden kontrolli koskevat kaikkia EU-maita. Päätöksiä on pystyttävä tekemään sekä ministerineuvostossa että parlamentissa, vaikka ne eivät koskisikaan kaikkia.

Pirstoutumista ajaa myös Iso-Britannia. Maa vastustaa intohimoisesti kaikkea mikä vähänkään viittaa yhteiseen ulkopolitiikkaan. Lissabonin sopimuksessa vahvistettiin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan olemassaolo. Tilanne on sen jälkeen huonontunut. Yhteistä politiikkaa ei yksinkertaisesti ole kuin joissakin erityiskysymyksissä. Liittovaltion rakentamisen oleellinen osa on kuitenkin juuri yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Euroopalla on juuri nyt kohtalonhetkensä. On keskustelun aika. Euroskeptisestä taustastani huolimatta uskon unioniin. Olen valmis rakentamaan uutta solidaarisuutta, mutta kansalaisten - ei rahan - ehdoilla. Jos jotakin on uhrattava, on se euro, ei EU. Joskus on otettava kaksi askelta taaksepäin, jotta pääsisi yhden eteenpäin.

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun