Blogit

Poliittinen unioni - Euro vai EU? 11.7.2012


Roger Bootle voitti viime viikolla 250 000 punnan arvoisen Wolfson-palkinnon. Talousasiantuntijana hän oli selvittänyt, miten Kreikka eroaisi eurosta ilman kaaosta, rauhallisesti ja kontrolloidusti. Olen itse ollut samoilla linjoilla.

Ajatuksia herättävä oli hänen rinnakkaisehdotuksensa - että pohjoisen Euroopan maat, Saksa, Hollanti ja Suomi eroaisivat eurosta. Tämän hän kuitenkin totesi olevan poliittisesti mahdotonta. Niin kuin onkin.

Euro on arvovaltaprojekti. Euron hajoamisessa ei ole kyse ainoastaan yhteisestä valuutasta, vaan myös arvovallasta, ennen kaikkea Saksan. Eurosta pidetään kiinni kynsin hampain, eikä edes Kreikan anneta lähteä, vaikka siinä kaikki voittaisivat - myös Kreikka. Angela Merkelin ratkaisu euron kriisiin on taloudellisen unionin syventäminen. Tarvitaan enemmän kuria, solidaarisuutta ja legitimiteettiä. Niin todellakin on. Mutta kenen poliittisesta unionista nyt on kyse?

Jos yhteisöllisyyttä kehitetään vain euromaiden kesken, mitä tapahtuu Euroopan integraatiolle, joka kuitenkin on se tärkein? Jos 17 euroalueen maata muodostavat poliittisen unionin, niin siinä esimerkiksi Suomi olisi ainoa pohjoismaa.

Tanska ei ole eurossa, vaikka sen valuutta onkin euroon sidottu. Ruotsin valuuttakaan ei ole sidottu euroon. Kummassakaan maassa ei ole tällä hetkellä minkäänlaista aikomusta liittyä euroon. Islanti on hakenut EU:n jäsenyyttä. Norja on täysin EU:n ulkopuolella.

Amerikkalainen Charles Kupchan on todennut, että vaikka ei ole liian myöhäistä pelastaa euroa, alkaa olla liian myöhäistä pelastaa EU. EU:n hajoaminen olisi mielestäni katastrofi. Juuri integraatio on luonut hyvinvointia ja tuonut maanosaan rauhan. On tärkeää, että EU:n ulkopuolella olevilla mailla on mahdollisuus liittyä unioniin. Integraatioprosessi ei saa jäädä euron ongelmien jalkoihin. Toisaalta juuri nyt koko Euroopan käsittävä poliittinen unioni on tuskin mahdollinen. Mutta visio siitä ei saa hämärtyä.

Talousunionin ja euron kannatus kansalaisten keskuudessa ei ole koskaan ollut niin alhainen kuin nyt, kannatus on laskenut 53 prosenttiin vastustuksen noustua jo 40 prosenttiin. Äärioikeistopuolueet lisäävät kannatustaan monessa maassa esimerkiksi Kreikassa ja Ranskassa, vaikka Suomessa Perussuomalaiset ovatkin ottaneet takkinsa,

Vuoden 2014 Europarlamenttivaalit tulevat olemaan todellinen testi, ei vain Suomessa. Eurooppa-kriittisyyden on oltava rakentavaa, ei kansallismielistä populismia. Yhdentymisen tulee jatkua, globaalissa maailmassa kukaan ei pärjää yksin. Visioni on koko EU:n yhteistyön syventäminen, ei ainoastaan euromaiden pankkien parempi kontrolli. Kyseessä ei ole pankkien, vaan kansalaisten unioni.

Blogi on julkaistu alun perin Uuden Suomen blogissa.

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun