Blogit

Kuka uskaltaa enää puhua työpaikkakiusaamisesta? 5.3.2012


Suomi johtaa työpaikkakiusaamisen tilastoja. Tähän on monta syytä. Suomalaiset vaikenevat. Esimies työntää helposti vaikean ongelman syrjään eikä ota asiaa esille.

Työpaikkakiusaamisen ongelmia vähätellään. Sen ajatellaan johtuvan itse uhrista: hän on vaikea, rasittava ja turhautunut. Esimiehet eivät myöskään kestä kritiikkiä. Kehityskeskusteluista on tullut pelkkää rutiinia sen sijaan, että ne toimisivat ennaltaehkäisevästi.

Työsuojeluviranomaiset antavat ohjeita siitä, kuinka työpaikkakiusaamista voidaan ennaltaehkäistä. Asia tulee ottaa esiin ennen kuin ongelmat pahenevat. Koko työyhteisö pitää virittää havaitsemaan kiusaaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaikkien pitää olla valmiita asialliseen, avoimeen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön.

Työpaikkakiusaaminen menee välittömästi esimiehen tietoon. Asia tulee ilmi esimerkiksi työterveyshuollossa, joka välittömästi ilmoittaa esimiehelle. Jos asiasta taas ilmoitetaan luottamusmiehelle, tieto välittyy sitäkin kautta heti esimiehelle.

Työpaikkakiusaamisesta pitää voida puhua luottamuksellisesti ilman, että asia välittömästi on esimiehen tiedossa. Monissa maissa tähän on neutraaleja kanavia. Asiaa voidaan käydä läpi kiusatun näkökulmasta luottamusmiehen tai työsuojeluviranomaisen kanssa ennen kuin asia tulee julkiseksi työyhteisössä.

Suomessa epäily kohdistuu yleensä kiusattuun. Kysytään, onko kyseessä kiusaaminen vai se, että henkilö ei selviydy työstään tai sopeudu työyhteisöön. EU:n direktiivi vuodelta 89/391 velvoittaa työnantajat huolehtimaan siitä, ettei työ – mukaan lukien työpaikkakiusaaminen – aiheuta haittaa työntekijöille.

Kun ihminen kokee kiusaamista, sitä on olemassa. Kiusaaminen on subjektiivinen kokemus, joka on aina selvitettävä. Siitä ei saa vaieta eikä sitä tule vähätellä.

Hilkka Ahteen tapaus nostaa työpaikkakiusaamisen kaikki ongelmat esiin. Kuka enää uskaltaa ilmoittaa työpaikkakiusaamisesta, kun seurauksena on julkisuus ja irtisanominen? Käsittääkseni kiusaamista ei ole selvitetty Hilkka Ahteen näkökulmasta. Yhtäkkiä on vain päädytty irtisanomiseen, jota myös SAK ja luottamusmiehet ovat kritisoineet.

Juuri nyt asiaan tulee puuttua mahdollisimman voimakkaasti ja saada aikaan toimiva järjestelmä ja neutraali taho, jonka puoleen uhri voisi turvallisesti kääntyä saadakseen tukea. Tämä siitäkin huolimatta, että työpaikkakiusaamiseen puuttuminen on esimiehen vastuulla.

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun