Blogit

Kahden tason malliin kuntauudistuksessa 2.3.2012


Kuntien suurempi koko on saanut kuntauudistuskeskustelussa suhteettoman suuren merkityksen. Ikään kuin ensin mietittäisiin kunnalle sopiva koko ja sitten vasta tehtävät. Palvelut ja demokratia ovat jääneet jalkoihin.

Kansainväliset esimerkit eivät tue mahdollisimman suuren kunnan tarkoituksenmukaisuutta. Ihanteelliseen kokoon vaikuttavat eniten kuntien tehtävät.

Ranskassa kuntia on saman verran kuin pienessä kaupungissa asukkaita, yli 36 000. Kuntarakenne ei ole kuitenkaan rapauttanut julkisia palveluja. Syynä on, että kunnalla ei tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä suurimman menoerän eli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kanssa.

Kuntaliitokset ovat tuskallisia. Ihmisten identiteetti kiinnittyy usein omaan, pieneenkin paikkakuntaan, jonka häviäminen kartalta luo tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteen.

Lopputuloksena kuntien jatkuvasta yhdistämisestä on lopulta maakunnan kokoinen kunta. kuten Etelä-Karjalasta on jo ehdotettu. Lähipalvelut kärsivät.

Kannattaa lähteä liikkeelle palveluista ja demokratiasta! Tällöinkin vääjäämättä eteen nousee kuntien yläpuolella oleva toiminta. Sinne on jo nykyisin tuppautunut maakuntaliittoja, kuntayhtymiä – mm. sairaanhoitopiirejä, osa valtionhallintoa, isäntäkuntia, kuntien yhteisiä yhtiöitä ja säätiöitä, virkistysyhdistyksiä jne.

Miksi tätä osaa eivät voisi hallita vaaleilla demokraattisesti valitut elimet? Tällöin voitaisiin välttää kuntaliitokset ja jättää lähipalvelut – mm. peruskoulutus ja päivähoito – kuntien tehtäväksi. Yksi välitaso selkeyttäisi vastuuta.

Usein perusteluna on, että tämä malli lisää byrokratiaa. Hyvänen aika! Byrokratia on jo siellä! Sitä ei vain kukaan hallitse, ainakaan demokratian säännöillä.

Kuntauudistuksessa tulee palata lähtöruutuun. Kahden tason mallia ei voi välttää. Otetaan se siis lähtökohdaksi!

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun