Blogit

Työ ei kuulu vain järjestöille 16.12.2011


Keskustelu työstä on jälleen vilkastumassa. Voin entisenä työministerinä ilolla todeta, että hyvä niin. Olen myös suurella tyytyväisyydellä pannut merkille laajan tulosovun, raamisopimuksen. Se luo pohjan talouskriisistä nousulle.

Suomessa päätöksiä työstä tekevät käytännössä työmarkkinajärjestöt. Periaatteessa niillä kuuluukin olla iso rooli. Työnantajien ja työntekijöiden edustajat tuntevat hyvin työpaikoilla vallitsevat olosuhteet. Työelämän tulevaisuuden suhteen on toisin. Siitä miten nyt on, ei voida päätellä sitä, miten pitäisi olla.

Työ, sen ansiot, virheet, puutteet tai puuttuminen, heijastuvat työntekijöiden ja työnantajien ulkopuolelle: perheeseen, koulutukseen, terveyteen, vanhuuteen. Se, millaista elämää tavoittelemme, kuuluu yleispolitiikan alaan. Tai ainakin pitäisi kuulua, ja muualla usein kuuluukin. Korporatismia, eturyhmien valtaa, pidetään hyvästä syystä yhtenä demokratian vastakohtana.

Sosiaaliturvaa uudistaneen Sata-komitean työ on hyvä huono esimerkki siitä, miten käy, kun järjestöt ottavat vallan. Hallitus asetti komitean uudistamaan sosiaaliturvaa, mutta järjestöt vetivätkin välistä. Sosiaaliturvan kipeimmät epäkohdat jäivät ratkomatta. Hallitus jäi maksumieheksi. Todelliset ratkaisut eläkeiästä hautautuivat työryhmiin. Joustoturvaa ei ole toteutettu. Työelämä ei ole muuttunut joustavaksi eikä työntekijän turva ole parantunut.

Työministeri Lauri Ihalainen kaavailee uutta ns. sosiaalitupoa. Nyt on hallituksella näytön paikka. Työmarkkinat on saatu rauhoitettua. Isoja kysymyksiä, eläkeikää, joustoturvaa ja sosiaaliturvan aukkoja, on syytä paikata ihan omin toimin. Jos ei muuta uskalleta tai osata, niin laitetaan edes välimiehet asialle.

Minusta hallituksen tulisi nimittää esimerkiksi kolmen asiantuntijan ryhmä tekemään esityksiä työn uudistamisesta. Heidän tulisi olla työmarkkinoiden ulkopuolelta, mutta kuitenkin tuntea työmarkkinat hyvin. Esimerkiksi yksi työoikeuden, yksi työmarkkinoiden ja kolmas globalisaation asiantuntija tekemään käytännön ehdotuksia siitä, miten työmarkkinoita ja niiden sosiaaliturvaa pitää uudistaa. Nyt rakenteellisia uudistuksia ei vie kukaan eteenpäin, edes uusia avauksia ei näy.

Uskon, että tällainen ryhmä voi edes esittää tilanteeseen sopivia radikaaleja ehdotuksia työn rakenteiden muuttamiseksi – siitä, miten asioiden pitäisi olla. Kyse on suurista asioista: hyvinvoinnistamme tai pahoinvoinnistamme. Kyse on työntekijöiden kokeman turvattomuuden poistamisesta. Ja siitä, miten saadaan heidät innostumaan ja luomaan uutta.

» Takaisin

» Blogiarkisto

Tarjan muut blogit

» Sivun alkuun