Uutiset

Pelko ei saa viedä Suomea Natoon 16.3.2014

Aamulehti 16.3.2014

Suomen NATO-jäsenyys on noussut puheenaiheeksi Ukrainan kriisin myötä. Ukrainan ja Krimin niemimaan tapahtumat huolestuttavat suomalaisia. Lähes puolet suomalaisista on sitä mieltä että kriisi uhkaa suoraan Suomen turvallisuutta. Suomalaiset ovat heränneet maailman tapahtumiin ja monet miettivät pitäisikö sittenkin liittyä Natoon, jos venäläiset tekevät mitä haluavat. Nyt on kuitenkin maltin paikka. Suomen turvallisuus on taattava. Vaihtoehtoja on.

NATO ei ensinnäkään enää ole se puolustusliitto joka se aikoinaan oli. USA on kääntänyt katseensa Euroopasta Aasiaan ja näillä näkymin katse pysyy siellä. Yhdysvallat ei ole kiinnostunut Euroopasta. EU:n ja eurooppalaisten on korkea aika myöntää tosiasiat, Ukrainan tilanteesta huolimatta. Teoriassa useimmat maat jopa myöntävät että näin on, mutta käytännössä toimitaan kuten aina ennekin. USA vaatii että Eurooppa hoitaa oman puolustuksensa ja Nato että kaksi prosenttia BKT:stä käytetään puolustusmenoihin. Talouskriisin puitteissa tämä ei ole realistista. Voimme kuitenkin parantaa puolustusta yhteistyöllä ja samalla säästää rahaa.

Suomen puolustusta ei voida katsoa irrallisena Euroopasta niin kuin tähän asti. Euroopan omaan puolustukseen panostaminen ei vaadi yhteistä armeijaa, mutta kylläkin huomattavasti lisää yhteistyötä ja yhteishankintoja. EU on ollut rauhanhanke ja se toivon mukaan pysyy sellaisena. Tähän asti olemme myös laajalti ottaneet rauhan itsestäänselvyytenä. Ukrainan kriisi on osoittanut että näin ei suinkaan ole. EU:lla ei ole ollut yhteistä uhkakuvaa, mutta Ukrainan tapahtumien kautta sellainen on syntymässä. Tulevaisuuden uhkiin vastaaminen edellyttää toimintaa jo nyt.

Euroopan unionilla on maailman toiseksi suurin armeija: 1,6 miljoonaa sotilasta, kun esimerkiksi Yhdysvalloilla on 1,4 miljoonaa. EU-maat käyttävät yhteensä lähes 200 miljardia euroa puolustukseen vuosittain. Se on tosin vain 1/3 USA:n budjetista, mutta suunnilleen yhtä suuri kuin Kiinan, Japanin ja Venäjän puolustusbudjetit yhteensä.

Eurooppalainen puolustus on kolmas tie, oman nykyisen puolustuksemme ja NATO: n välimuoto. Lisäämällä puolustusyhteistyötä EU-maat saisivat enemmän turvallisuutta vähemmällä rahalla. Vaikka jokainen maa päättääkin omasta puolustuksestaan, pitäisi Suomen puolustus nähdä osana yhteistä eurooppalaista puolustusta ja turvallisuutta.

Jo nyt on tilanne jolloin ei ole ajateltavissa että joku maa hyökkäisi EU:n jäsenmaahan. Vaikka varsinaista sitovaa solidaarisuuslauseketta ei ole, yhteisöllä on poliittiset turvatakuut. Hyökkäyksen tuloksena olisi pakotteita, painostusta ja sotilaallista toimintaa EU:n puolelta. Jos lisäksi Euroopan sotilaalliset voimavarat hahmotettaisiin yhtenä, riski olisi vielä olemattomampi.

EU on siis hyvä viitekehys, koska puitteet ovat jo olemassa ja puolustusyhteistyötä ollaan kehittämässä. Käytännössä lisääntynyt yhteistyö olisi hyvinkin mahdollista. Poliittinen tahto kuitenkin puuttuu. Ukrainan tilanteen, ja miten siihen päädyttiin, pitäisi toimia herätyskellona. Poliittisen tahdon puute kostautuu.

Tarja Cronberg

» Uutisarkisto

» Sivun alkuun