Uutiset

EU:n jäsenmaiden puolustusmenojen käyttö on absurdia 8.11.2013

Onko Euroopalla yhteistä puolustuspolitiikkaa? Lissabonin strategian mukaan on, mutta käytännössä sitä ei ole. Jäsenmaat hoitavat omat puolustushankintansa tilanteessa, jossa puolustusmenoja leikataan.

Ensi kertaa viiteen vuoteen EU:n huippukokouksessa joulukuussa käydään keskustelu, jossa käsitellään vain Euroopan turvallisuutta ja puolustusta. EU:lla on maailman toiseksi suurin armeija, 1,6 miljoonaa sotilasta, kun esimerkiksi Yhdysvalloilla on 1,4 miljoonaa. EU-maat käyttävät lähes 200 miljardia euroa puolustukseen vuosittain. Se on vain kolmannes USA:n budjetista, mutta suunnilleen yhtä suuri kuin Kiinan, Japanin ja Venäjän puolustusbudjetit yhteensä.

Ilman USA:n tukea Eurooppa ei kuitenkaan juuri pysty mihinkään. Tämä on todellista resurssihukkaa.

SEURAAVAN kymmenen vuoden aikana Eurooppaan on tarkoitus tilata kaksikymmentä eri mallin panssarivaunua. Mailla on omat standardinsa, ja ne pyrkivät ostamaan omilta valmistajilta. Armeijoilla on seitsemän eri tyyppiä taisteluhelikoptereita. Onko tässä järkeä?

Väitetään että luottamuksen puute estää yhteistoiminnan ja yhteisostot EU:ssa. Mutta juuri yhteistyö lisää luottamusta. Pohjoismaiden puolustuksen yhteisostot ja merivalvontayhteistyö ovat oivia esimerkkejä puolustusyhteistyöstä, josta vielä kymmenen vuotta sitten voitiin vain uneksia.

Euroopan parlamentti ottaa marraskuussa kantaa raporttiin, jossa arvioidaan Euroopan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Raportti painottaa EU-maiden tarvetta ryhtyä yhteisostoihin puolustuksen saralla ja korostaa, että sotilaallisen kapasiteetin yhdistäminen ja yhteiskäyttö ovat merkittäviä keinoja vastata resurssien puutteeseen. Maiden on päätettävä, haluavatko ne EU:n olevan tärkeä globaali toimija ja turvallisuuden takaaja, strategisesti itsenäinen, vaikka 22 jäsenvaltiota on Naton jäseniä.


EU:N NOPEAN TOIMINNAN JOUKOT perustettiin tilanteessa, joka vaati Eurooppaa puolustautumaan ulkoisilta vaaroilta. Nykypäivän vaaratilanteet liittyvät ilmastoon, terrorismiin ja kyberhyökkäyksiin. Joukkoja kritisoidaan, koska niitä ei käytetä. Joukkojen käyttö ja rooli pitää miettiä uudelleen. Ne eivät sovellu esimerkiksi ympäristökatastrofien torjuntaan, kuten on ehdotettu, koska ne ovat voimakkaasti aseistettuja.

Siviilikriisinhallinta on EU:n vahvuus, vaikka EU on toistaiseksi onnistunut kriisinhallinnassa vain parissa kolmessa tehtävässä Afrikassa. Esimerkiksi Syyrian ja Egyptin kriisien ennakoivassa työssä EU:sta ei ollut apua. Sekä EU että Nato kehittävät kriisinhallintaa. Tässäkin on selvästi turhaa päällekkäisyyttä.

Suomen puolustusta ei voida katsoa irrallisena Euroopasta kuten tähän asti. Joudumme tekemään valintoja. Yhtälö, jossa ovat puolustusmäärärahojen leikkaus, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen, ei toimi. Asejärjestelmät kallistuvat. Jostain joudutaan tinkimään. Kuitenkin meillä vielä vaietaan, ja julkinen keskustelu loistaa poissaolollaan.

Lisäämällä puolustusyhteistyötä EU-maat voisivat saada enemmän turvallisuutta vähemmällä rahalla. Vaikka jokainen maa päättääkin omasta puolustuksestaan, pitäisi Suomen puolustus nähdä myös osana yhteistä eurooppalaista puolustusta ja turvallisuutta.??

(Suomen Kuvalehti 8.11.2013) http://digi.suomenkuvalehti.fi/issue_page/lukijoilta-83/?shared=1

Tarja Cronberg
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (vihr) ja sen Iran-valtuuskunnan puheenjohtaja sekä ulkoasiainvaliokunnan ja puolustus- ja turvallisuusvaliokunnan jäsen.












Tarja Cronberg Suomen Kuvalehti 8.11.2013

» Uutisarkisto

» Sivun alkuun