Elämänkerta

Pohjanlahden ylityksiä

Olin osa 1960- ja 1970-luvun muuttoaaltoa Ruotsiin.

Ylitin rajoja ensimmäisen kerran, kun menin naimisiin ruotsalaisen Christerin kanssa ja muutimme Etelä-Ruotsiin. Olin osa 1960- ja 1970-luvun suurta muuttoaaltoa. En finne igen! Tiedän, mitä on olla maahanmuuttaja, vaikka olinkin etuoikeutettu saadessani muuttaa perheeseen.

Asuimme mieheni kotipaikalla, pienessä kalastajakylässä. Hänen esi-isänsä olivat vuosisatoja rakentaneet laivoja. Olin nuori kemisti-insinööri ja tein mielenkiintoista työtä kemian teollisuudessa.

Atlantin ylityksiä

Mieheni sai töitä Maailmanpankista ja muutimme Washingtoniin ja New Yorkiin. Yllätyin, miten hyvää huolta naapurista pidettiin suurkaupunkien pienyhteisöissä. Avioeron jälkeen menin töihin Tukholmaan. Tein myös kansainvälistä rakennuslainsäädännön vertailua YK:n Eurooppa-toimistolle Genevessä.

Sain loppuun Yhdysvalloissa aloittamani tutkimuksen ja väittelin Lundin yliopiston arkkitehtuuriosastolla. Sain töitä Tanskan rakennustutkimuslaitoksen asuntotutkimuksen johtajana ja muutin Kööpenhaminaan.

Höytiäisen ylityksiä

Minusta on kasvanut pohjoiskarjalainen.

Halusimme tanskalaisen mieheni Erikin kanssa kokeilla ympärivuotista asumista ja luomuviljelyä kesänviettopaikallamme Teerisaaressa. Tila oli ollut kymmeniä vuosia kesannolla, jouduimme aloittamaan kaiken alusta. Meillä oli lampaita, vuohia, kanoja ja hanhia. Luonnosta saimme kalat, marjat ja sienet.

Jätin vakituisen työpaikkani, mutta tein etätyönä väitöskirjaani Tanskaan. Molempia väitöksiä tehdessäni olen voinut yhdistää työn ja perhe-elämän. Tutkimustyön voi ottaa mukaan, kun puoliso haluaa lammasfarmariksi tai Maailmanpankkiin!

Väittelin Tanskassa teknologian vaikutuksesta arkielämään. Aihe oli mielenkiintoinen ja minua lähellä: Teerisaaressa ei aluksi ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Myöhemmin olin mukana ensimmäisissä maaseudun tietotupakokeiluissa. Myös kyläyhdistysten yhteistyö ja kyläkoulujen vaaliminen kuuluivat ajamiini asioihin. Etätyö, luomu ja Pohjois-Karjala ovat erottamaton osa elämääni. Minusta on kasvanut pohjoiskarjalainen.

Elämä ottaa ja antaa

Olen menettänyt kaikkein rakkaimpani, oman lapsen. Teerisaaren vanha talo paloi peruskorjauksen aikana. Mieheni Erik kuoli äkillisesti. Itse sairastuin rintasyöpään.

Olen myös saanut paljon. Rakensimme uuden talon, joka nyt on kotini ja tukikohtani. Paranin syövästä. Elämääni on kuulunut hienoja ihmisiä ja upeita ystäviä. Olen kolmen tanskalaisen lapsen ja seitsemän lapsenlapsen sosiaalinen äiti ja isoäiti.

Vahva suhde luontoon

Veden ylitys on välitila, joka antaa mielenrauhan.

Suhteeni luontoon on vahva. Asun lähes autiolla saarella, keskellä metsää. Tarvitsen avaruutta ja vettä ympärilleni. Veden ylitys mantereelta saareen on välitila, joka antaa minulle mielenrauhan.

Metsän- ja luonnonhoito on osa minua ja saaressa elämistä. Ihmeteltyäni vuosia Suomessa harjoitettua metsäpolitiikkaa ja vallitsevia metsänhoitomenetelmiä olen vihdoin saanut aloittaa nk. jatkuvan metsänkasvatuksen.

» Sivun alkuun